Toimittaja: Toni Peltola
Julkaistu: 02.04.2003
Suomalaisen pakanuuden kulminoituma Moonsorrow on juuri julkaissut kolmannen pitkäsoittonsa. Levy tottelee nimeä Kivenkantaja. Tiukkoihin haastattelukysymyksiin vastasi bändin laulaja/basisti Ville Sorvali (V).
-Nyt kun suomalainen tarviurheilu on suosionsa huipulla, niin aloitetaan perinteisellä hiihtokysymyksellä. Kivenkantaja on nyt ulkona, miltäs nyt tuntuu?
V: Hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä, onnistuimme tyydyttämään suuruudenhulluutemme jälleen kerran.
-Joukossamme on luultavasti ihmisiä, jotka eivät vielä tiedä, mikä bändi Moonsorrow oikein on. Kertoisitko näille ihmisille vähän faktaa orkesterista?
V: Moonsorrow'n perustivat vuonna 1995 Ville Seponpoika Sorvali (ts. minä) ja Henri Urponpoika Sorvali, tarkoituksenamme luoda eeppistä musiikkia löyhästi hahmotellun pakanallisen konseptin ympärille. Vuoteen 1999 mennessä tuli tehtailtua pari demoa ja siitä eteenpäin homman nimi alkoikin sitten selkiytyä, kun Marko Tarvonen, Mitja Harvilahti ja Lord Eurén kukin vuorollaan liittyivät orkesteriin. Kivenkantaja on järjestyksessä kolmas levymme ja sen myötä jatkamme kohti eeppisempää, pakanallisempaa ja metallisempaa ilmaisua.
-Nauhoititte Kivenkantajan TicoTico -studioilla Ahti Kortelaisen johdolla. Sujuivatko nauhoitukset hyvin ja ongelmitta?
V: Nauhoitukset sujuivat ennakko-odotusten mukaisesti eli hyvin. Ahdin kanssa on aina ilo työskennellä ja hän osaa myös tehdä meidän työmme helpommaksi. Valitettavasti studioaikaa oli varattu vain kolme viikkoa (miksaus mukaanlukien), joten kiirehän siinä loppujen lopuksi oli kuitenkin tulla.
-Mitkä ovat omat tuntonne Kivenkantajasta?
V: Henkilökohtaisella tasolla olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Demovaiheessa yritys kyllä tuntui musiikillisesti hyvinkin riskialttiilta, mutta epäilykseni hälvenivät sitä mukaa kun levyn nauhoitukset etenivät. Kappaleiden sovitukset onnistuivat yli odotusten ja niiden toteutuksessa päästiin juuri niin lähelle täydellisyyttä kuin olemme tähän mennessä voineet päästä.
-Minkälaista palautetta olette saaneet levyn tiimoilta?
V: Tähän mennessä lähinnä kehujen ja ylistyksen väliltä, mutta harva sitä negatiivista palautetta vaivautuu edes antamaan. Levy on saanut rohkaisevaa vastakaikua niin kriitikoilta kuin faneiltammekin. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin palautteen muoto on listasijoitus (16.), joka on jo sinänsä pienoinen yllätys, koska luulimme oikeasti tekevämme epäkaupallisinta levyämme tähän mennessä.
-Musiikkinne on kehittynyt joka levylla roiman annoksen. Onko kehitys ollut tietoisesti haettua vai onko se tapahtunut ihan luonnollisesti?
V: Sinänsä sen voisi sanoa tapahtuvan luonnollisesti, koska teemme musiikkia aina puhtaasti fiilispohjalta emmekä ajattele sitä, mitä olemme aikaisemmin tehneet. Olemme toki aikojen saatossa asettaneet tavoitteeksemme tehdä jokaisesta levystä edellistä suuremman, mutta toisaalta tuo tavoitekin asettui konseptiin ikään kuin itsestään. Kehitys on luonnollista myös siltä kantilta, että olemme kaikki kehittyneet soittajina ja osaamme katsoa musiikin kenttää laajemmin kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten.
-Levyn kappaleet ovat moniosaisia ja olette käyttäneet paljon erilaisia instrumentteja. Miten toteutatte Kivenkantajan kappaleet keikalla?
V: Studiossa tosiaan saimme käytettyä yli 70 raitaa, joten on selvää, että levyn kappaleita ei ainakaan voi livetilanteessa toisintaa. Ei kyllä tarvitsekaan sen puoleen. Koska keikoilla on nimenomaan tarkoitus tarjota elävää musiikkia, karsimme sovituksia juuri niin paljon kuin on välttämätöntä biisien toteuttamiseksi 5-7 miehen voimin. Sinfoniaorkesterin ja venäläisen mieskuoron avulla saisimme varmasti aikaan paljon enemmän, mutta toisaalta, mehän olemme loppujen lopuksi vain rock-bändi.
-Olet yksin Moonsorrow'n sanoitusten takana. Mistä ammennat inspiraatiosi biiseihin?
V: Sanoitukset vain pulpahtelevat ulos muiden ajatusten seasta, joten erityisiä inspiraationlähteitä on vaikea eritellä. Koska kappaleet kuitenkin keskittyvät pitkälti 1000 vuoden takaisiin tunnelmiin, on eräänlaisena polttoaineena oltava kiinnostus historiaan ja kansanperinteeseen. Kirjoitan tekstin yleensä silloin, kun musiikki on kokonaan sävelletty, joten musiikin minussa herättämät tuntemukset rajaavat luontevasti aihepiirin, josta kirjoitan.
-Levyn lopetusbiisi Matkan Lopussa poikkeaa levyn muista biiseistä hyvin paljon. Kappaleen sävel onkin traditionaalinen. Kertoisitko biisin taustoista vähän tarkemmin?
V: Tietääkseni kappale on venäläinen kansansävelmä, joskaan en ole koskaan kuullut alkuperäistä. Henri sitä alunperin ehdotti ja teki demosovituksen, joka kuulosti kaikkien mielestä hyvältä. Laulamaan napattiin Henrin vanha luokkakaveri Petra, ja studiossa sovitusta muutettin vielä aavistuksen verran haikeammaksi. Kappale esittelee levyllä aivan uuden puolen Moonsorrowsta ja tuskin jää keneltäkään ainakaan huomaamatta.
-Miltä loppuvuosi 2003 näyttää Moonsorrow'n silmin katsottuna?
V: Tiedossa on muutama keikka kevään ja kesän mittaan ja toivottavasti muuten mukavaa oleilua. Neljäs levyhän tulee kuitenkin vasta aikojen päästä. Spikefarm myös julkaisee loppuvuodesta uusintapainoksen debyyttialbumistamme Suden Uni, mutta siitä lisää, kun asiaan on saatu enemmän selkoa.
-Tämä kysymys on yleisön pyynnostä: Mistä olette hankkineet keskiaikaiset varusteenne ja miekkanne?
V: Mitään emme siis ole valmistaneet itse (kenties haluaisimmekin mutta aika ja taidot tuskin riittäisivät), vaan romppeet on rehellisesti lainattu larppaavilta ystäviltämme Harmaasusista.
-Lopuksi vielä terveisenne LMSN:n lukijoille. Sana on vapaa.
V: Mitäpä tässä. Kiitokset haastattelusta ja kaikkea hyvää LetsMakeSomeNoiselle. Heviä pitää soittaa lujaa.
No comments:
Post a Comment