Imperiumi.net / May 2003

Link

16.05.2003

Moonsorrow pukkasi kolmannen pitkäsoittonsa pihalle jokin aika sitten, ja nyt olikin sopiva hetki kysellä Ville Sorvalilta, miltä levyn saama suosio näyttää Moonsorrow'n silmin. Lähestulkoon minuutilleen mies rysähtikin paikalle vahvasti topattuna.

Bändin historia sun muut kuivan kalmakat faktat löytyvät kotisivuiltanne www.moonsorrow.com, joten ohitetaan ne ja siirrytään suoraan asiaan. Uusi levynne "Kivenkantaja" on nyt ollut kolmisen viikkoa ulkona ja se roikkuu vieläkin Suomen Virallisella Listalla.

- Joo...(naurua)... Olihan se ensimmäinen viikkokin jo aika hupaisa yllätys, jos ihan rehellisesti sanotaan. Studioon lähdettäessä oli sellainen mieliala, että nyt tehdään epäkaupallisin levy ikinä. Hauska yllätys kaikkiaan.

Miltä se sitten näyttää bändin silmään, kun Listalla tulee ensin vaikkapa Britney Spears, sitten Moonsorrow ja sen jälkeen taas joku Nylon Beat?

- Se näyttää... aika mielenkiintoiselta. Itseasiassa kuulin tänään yhdeltä kaverilta, että olimme ensimmäisellä viikollamme esimerkiksi Gimmelin yläpuolella.

Entäpä uuden levyn tekeminen sitten? Menikö kaikki ilman suurempia ongelmia?

- Se meni todellakin ilman suurempia ongelmia, ja tällä kertaa materiaali oli valmista vissiin viikkoa, vai oliko jopa kahta, ennen studioon menemistä. Näin ollen meillä oli aikaa treenata niitä biisejä ja sovittaa ne oikein viimeisen päälle.

Henrihän taisi mainita jossain haastattelussa, että "Voimasta Ja Kunniasta" oli sellainen lerssiä kasvattava levy, ja tällä uudella sitä ei sitten pysäytä mikään.

- Tämä levy meni kieltämättä vähän mahtipontisiin mittasuhteisiin. Se tosin taisi olla tarkoituskin alun alkaen. Siihen tässä ollaan koko ajan menty.

Entä sitten bändin promokuvissa näkyvä varustus? Miekkaa ja rengaspaitaa on vähintäänkin riittävästi. Ovatko esimerkiksi rengaspaidat itse tehtyjä?

- Ei sentään. Tosin, jos minulla olisi pari kuukautta sellaista aikaa, ettei täytyisi mennä töihin tai opiskella, mutta saisin silti rahaa, varmaan tekisinkin rengaspaidan. Nykyisellään aika vain ei riitä.

Miten tuollaisen rengaspaidan saa sitten ihan käytännössä päälle?

- No, ainakin minun ja Mitjan käyttämä taktiikka on se, että mennään kyykkyyn ja otetaan paita sellaiseen myttyyn. Sitten se vain valutetaan selkää pitkin alas. Niin... ja jos ei halua, että se jää hiuksiin kiinni, ei muuta kuin muovipussi päähän.

Uudesta levystä vielä sen verran, että musiikki meni aimo harppauksen sinne massiivisempaan suuntaan, ja samalla kansitaide muuttui aika tavalla. Mistäs moinen päätös?


- En minä oikein tiedä, mikä siinä oli takana. Sehän oli Henrin idea alunperin. Halusimme vain tehdä pelkistetyn ja koruttoman lay-outin vastapainona tämän levyn suuruudelle. Kaikki pitivät ideaa hyvänä, ja kun rahoitus onnistui, se toteutettiin. Kyseinen kivihän komeilee nykyään Spinefarmin takapihalla.

Onko sinulla keikoilla jotain poppakonsteja, joilla saat kurkun kestämään setin läpi, vai riittävätkö nämä pidemmät soitantaosuudet biiseissä siihen, että kurkku ei karahda?

- En kyllä tiedä, miten sen ennen tein, siis silloin, kun en omannut mitään tekniikkaa. Kun nauhoitimme "Tämä Ikuinen Talvi" -demon, menetin ääneni käytännössä päiväksi. Nyt kuitenkin, kun laulutekniikkani on kehittynyt, ääni kestää paremmin. Periaatteessa hommahan toimii samalla tavalla kuin oikeasti laulaessa, eli käyttää vatsanpohjaa ja keuhkoja enemmänkin, kuin sitä kurkkua.

Entäpä ulkomaat? Oletteko siellä soitelleet?

- Ei koskaan. Olisi kyllä kova hinku... tai no, ei oikeastaan edes hinku. Olisihan se kuitenkin mukavaa päästä sinnekin soittelemaan, kun jengiltä tulee postia ympäri maailman, missä kysellään, että koskas sitä tullaan tänne soittamaan. Rahastahan se kaikki on kuitenkin kiinni.

Minkälaista on Moonsorrow'n kiertely?

- Kiertueitahan me emme ole tehneet, vaan pikemminkin sellaisia pistokeikkoja. Ne noudattavat aika pitkälti sitä peruskaavaa, eli mennään bussilla jonnekin, nautitaan hieman virvokkeita, puhutaan politiikkaa, jolloin puolet jätkistä suuttuu eikä puhu enää ollenkaan, soitetaan keikka, nautitaan lisää virvokkeita ja lähdetään kotiin. Jos hyvä tuuri käy, päästään tappelemaan. Yksikin kerta osui kohdalle, kun liikaa virvokkeita nauttineena nukuin onnellisesti bussissa, ja muu porukka kävi huoltoasemalla kohdaten jonkun riitaahaastavan porukan.

Meneehän se ilta noinkin...

- Eihän se mikään itseisarvo ole, mutta pääasiahan on, että on hauskaa. Tai enhän minä nyt sano, että tappelu mitenkään hauskaa olisi. (naurua)

Entä sitten sellainen "unelmakiertue"? Mistä minne ja kenen kanssa?

- Vaikea sanoa. Ehkäpä... tai no ei... Ehkä joku yhteiskiertue Thyrfingin kanssa voisi olla aika nasta juttu. Pohjoismaat ja Keski-Eurooppa olisivat hyviä kohteita. Olosuhteiden pitäisi olla täysin kunnossa, ettei millään pakettiautolla lähdettäisi.

Nostetaanpa sitten esiin tämä iänikuinen MP3-kysymys. En muistanut käydä sivuiltanne katsomassa, josko siellä olisi sampleja uudelta levyltä...

- Itseasiassa meillä on oma sivu mp3.comissa. Uudelta levyltä on siellä yksi edit, kun ei olla jaksettu tehdä enempää. Kokonaisuutena netti ja MP3:t ovat sekä hyvä että huono asia. Esimerkiksi tällaiselle pienelle bändille se on hyvää mainosta. Ehkä niiden perusteella joku ostaa levyn ja tulee keikoille. Tämän takia en MP3:sia ainakaan vastusta. Sehän on sitten asia erikseen, kun joku vain ottaa netistä koko levyn eikä osta sitä. Omaa leipäänsähän nuokin ihmiset toisaalta nakertavat, sillä jos kaikki ottavat meidän levymme netistä ja kukaan ei sitä osta, Spinefarm tuskin uusii meidän sopimustamme.

Sopimuksista kun päästiin puhumaan, mikä on tilanne Spinefarmin ja Moonsorrow'n välillä? Vieläkö on levyjä jäljellä?

- "Kivenkantaja" oli viimeinen levy, eli nyt on sopimus katkolla. Todennäköisesti Spine uusii sopimuksemme, mutta neuvotellaan nyt ensin ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Kepeästi aihetta vaihtaen päästäänkin sitten muuhun Moonsorrow-tauhkaan, kuten bändipaitoihin. Niitä taisi olla ainakin jokunen?

- Kaksi designia oli, mutta ne ovat molemmat loppuunmyytyjä. Uusien olisi tosin pitänyt tulla jo. En sitten tiedä, minne ne ovat jääneet.

Entäpä mitä itse sitten haluaisit nähdä Moonsorrow-tuotteena? Sotavasara tai jotain vastaavaa?

- No joo... ensimmäinen toive olisi kalsarit. (naurua) Toinen olisi pienet Moonsorrow-riimukivet, joilla voisi heitellä herjaajia otsaan.

Kalsareita ajatellen... voisivatko siinä sitten urheat uroot puolustella pienuuttaan sillä, että kalsareissa lukee "Tämä Ikuinen Talvi"? Kaikkihan tietävät, mitä kylmä tekee tiedätte-mille.

- Niin, tai vastaavasti kun etupuolella lukee "Kivenkantaja"...

Sinä kirjoitat sanat ja Henri musiikin. Entäpä muut?

- Näinhän tämä homma tosiaan toimii. Muut osallistuvat siinä, missä tahtovat ja ehtivät. Minulla nuo ideat loppuivat musiikin puolella jo aikoja sitten, joten sen takia vain sanoitan nykyään. Saa sitten nähdä, miten on asioiden laita jatkossa.

Entäpä sitten uuden levyn sanat? Omasta mielestäni sanoitusten tyyli hieman muuttui.
- Sinähän taisit siitä jo arvostelussakin sanoa. Sehän on vain hyvä, jos tulee kritiikkiä ja kommentteja asioista. Minua lähinnä vituttaa nämä jees-miehet, joiden mielestä kaikki on ok. Mutta niistä sanoista... Itse en ainakaan tunnista, että tyyli olisi muuttunut. Olen kirjoittanut ne samalla tavalla kuin ennenkin.

Mistä sitten haet inspiraatiosi sanoituksiin? "Voimasta Ja Kunniasta" toi erittäin vahvasti mieleen Kalevalan.

- Kansanperinnettähän minä siinä tavallaan yritän vaalia. En minä tietenkään yritä mihinkään tiettyyn muotoon noita sanoja kirjoittaa. Ei siinä tule mietittyä, että miten joku Eino Leino tuon saman sanoisi. Ideat ovat kuitenkin tuhannen vuoden takaisessa suomalaisessa ja pohjoismaisessa meiningissä. Myös luonto vaikuttaa hirveästi... ja Eino Leino.

Vielä olisi pari kysymystä jäljellä. Musiikkivideot ovat niistä yksi. Moonsorrow ei ole tainnut sellaista tehdäkään?

- On! Meillähän on sellainen vuonna keppihevonen -keikalta kuvattu "Sankarihauta"-video. Se on tavallaan netissäkin... tai siis nyt se ei ole, koska meiltä on serveritila aika vähissä.

Entäpä sellainen ns. "normaali" video? Olisiko se sellainen levy alkaa-video alkaa ja levy loppuu-video loppuu -tyylinen ratkaisu? Vähän kuin elokuva.

- Työn alla, työn alla. Me olemme nyt kuvanneet siihen soitto-osuudet. Mitja ohjaa sen, ja en tiedä, mitä ideoita hänellä on sen jatkon kannalta. Eiköhän siihen jotain hienoa vielä kehitetä. Se on sellainen lyhennetty versio biisistä "Jumalten Kaupunki". Biisihän kestää suunnilleen kymmenen ja puoli minuuttia, ja se on ihan saletti, että edes 667 Sekuntia ei suostu näyttämään sen pituista videota.

Missä muualla sitten edes voi nähdä kyseisen videon?

- 667:ssa. (naurua) Sehän on selvä, että jos pistää vähänkään enemmän rahaa kiinni videoonsa, se ei enää kannata.

Eikö tämä video tule nyt vähän myöhässä, kun YLEn kanavilla pyörii taas Listakin. Ensimmäisellä viikollahan olisi ollut saumaa... jopa?

- Totta tuokin, mutta emmehän me voineet arvata, että edes oltaisiin missään listalla. Eivätkä ne olisi sitä kuitenkaan näyttäneet.

Luin tuossa vuoden 2001 SFPerkelettä, ja sieltä pisti tuttu nimi silmään. Oletkos se sinä joka olit siellä hommissa?

- Joo, kyllähän se minä olin.

Missä vaiheessa sitten iski sellainen fiilis, että ei helvetti, tässähän ollaan nauhurin väärällä puolella?

- Ei se iskenyt missään vaiheessa. Teen niitä hommia vieläkin, ja en tiedä miten tähän kukakin suhtautuu, kun katsoo Imperiumin messulautaa, mutta olen töissä Infernossa. Itse en näe mitään järkeä tässä näiden kahden median välisessä "sodassa", sillä luen itse molempia ja molemmissa on omat hyvät puolensa. Toista voi lukea paskalla ja toista, kun on tietokoneen ääressä.

Miltä se sitten tuntuu, kun tekee ns. molempia hommia, kun tulee tilanne, jossa soittaa vaikkapa samassa paikassa samaan aikaan jonkun kanssa? Mennäänkö siinä sitten, että "Moi, me soitetaan ennen teitä. Vedetäänkö haastis tässä välissä?"

- Oikeastaan tähtään juuri tuohon perjantaina, kun me soitamme Northerin kanssa Tampereella. Pitäisi äijien kanssa sopia sinne haastis. Mutta eipä siinä mitään. Mielestäni on hauskaa tehdä hommia nauhurin molemmin puolin, sekä tehdä että antaa haastatteluja. Minähän tosiaan tein journalistin hommia jo paljon ennen ensimmäistäkään Moonsorrow'n haastattelua.

Voisitko vielä heittää tähän jonkun loppukaneetin?

- Stay heavy, juokaa simaa ja heittäkää herjaajia ja etenkin Imperiumin ja Infernon välille vihaa lietsovia pienikokoisilla riimukivillä päähän!

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa. Koittipa myös viikonloppu Tampereella ja Moonsorrow näytti olevansa erinomaisessa esiintymiskunnossa. Kunnossa oli myös yleisö, lukuunottamatta erästä sammakon näköistä riitapukaria. Noh, joka kaupungissa erikoisuutensa. Olisipa ollut niitä riimukiviä... tai edes uuden levyn kannessa komeileva jötikkä.