28.02.2005
Moonsorrow ei ole turhaa meteliä pitänyt tekemisistään sitten Kivenkantajan. Uuden albumin myötä kuitenkin rypistetään kuitenkin niin, että Ulvilassakin kaikuu. Ripeästi asiattomuuksiin tarttuen, bändin nokkamies Ville Sorvali eksyi syyttävän sormen eteen.
Minkälaiset lähtökohdat olivat uudelle albumille? Mitä siis lähdettiin hakemaan ja onnistuitteko odotetulla tavalla?
| - Lähdettiin hakemaan jotain erilaista kuin Kivenkantajalla, ei me sitä viitsitty itsellemme sen tarkemmin määritellä. Tämäkin vain siksi, että Kivenkantajalla oli meidän mielestämme eräs tie kuljettu loppuun ja piti vaihtaa suuntaa, koska eteenpäin ei enää päässyt. 1,5-vuotisen luovan tauon jälkeen soiteltiin treenikämpillä uusia riffi-ideoita, ja niistä lähti sitten liikkeelle Verisäkeiden sävellystyö. Huomattiin siinä, että jaahas, tästä onkin tulossa aika rankkaa matskua edelliseen verrattuna, ja mikäs siinä sitten. Studioon lähdettiin fiiliksissä Norja '93 ja sitähän sieltä sitten myös tuli. En tiedä, mitä sillä tarkalleen haettiin, mutta kyllä me varmaan onnistuttiin, koska me tehtiin ihan helvetin kova levy. Joissain kohdissa levyä tuli sellainen fiilis, että äänimaailma on ehkä hieman riisutumpi kuin ennen, mutta silti massiivisempi. Miltä tällainen väite kuulostaa omiin korviisi? - Niinhän se pitkälti on. Biisimateriaali oli huomattavasti riisutumpaa kuin Kivenkantajalla, joten se myös vaati tietyllä tavalla riisutumpia soundeja. Samalla voitiin panostaa enemmän kitaroihin, tuoda niitä aiempaa enemmän esille, ja mielestäni juuri tällä saavutettiin sitä tiettyä "heviyttä", eli levyn soundi ns. potkii munille. Levyllä on vain viisi kappaletta ja silti kesto on yli 70 minuuttia. Luuletko, että tämä voi olla pelote joillekin ostajille? Kuitenkin mennään jo jossain doomin rajamailla pituuksien suhteen. - Olen varma, että ainakaan Ahtia (Kortelainen) ei pelottaisi yhtään. Ei me olla koskaan yritettykään olla mikään kuuntelijaystävällinen bändi, joten jos joku jättää levyn ostamatta biisien pituuksien takia, niin siinähän jättää. Pääasia on että kohdeyleisö, siis ne, jotka materiaalista tykkäävät, löytyy. Ostajista kun puhutaan, onko jotain odotuksia myynnin suhteen? Kivenkantaja kuitenkin kävi listoilla, ellen ihan väärin muista. - Saksan myynnin perusteella - levy julkaistiin siellä Suomea aikaisemmin syystä, jota en tiedä - on jo varmaa, että levyn myynnit menevät heittämällä ohi Kivenkantajasta. Jos Suomessakin suuntaus on sama, kyllä tämä varmaan listoille menee. Mutta jos totta puhutaan, ei se minua juurikaan kiinnosta. Olen aina sanonut, että ainoa tavoitteeni levymyynnin suhteen on, että levyjä myydään sen verran, että levy-yhtiöllä pysyy usko meihin ja bänditoimintaa voidaan turvallisesti jatkaa. Miten näin pitkät biisit taipuvat live-käyttöön? Tuleeko koko biisejä, vai kenties lyhennettyjä malleja? - Kyllä ne taipuvat, kun pistetään taipumaan. Kämpillä on jo treenattu kahta uuden levyn biisiä livekuntoon, molempia koko mitassaan. Saattaa kuulostaa typerältä, kun biisit ovat jotain 12-minuuttisia, mutta ei noissa oikein ole, mistä lyhentää. Viime kerralla kun haastista väännettiin, Moonsorrow ei ollut vieraillut vielä ulkomailla. Mikä on tilanne tällä hetkellä, itse kun en ulkomaiden festareiden esiintyjälistoja pahemmin seuraile? - Ulkomaita on nyt saatu koluttua kolmisen kappaletta (Kroatia, Unkari, Norja) ja neljäs (Saksa) on aivan nurkan takana. Tarkoitus olisi tietysti valloittaa maailman joka kolkka, mutta vähän hankalalta näyttää. Oliko se syksyinen lehdistötiedote koskien uutta levyä poliittinen kannanotto, ja kuinka äärioikeistolainen yhtye Moonsorrow on? - Ei siinä mitään poliittista ollut (vaikkakin Raah Raah Blääh tulee tietysti olemaan albumina erittäin poliittinen), kunhan kännissä pelleiltiin. Ja sitten porukka ottaa meidät vielä tosissaan, hah. Moonsorrow'ssa ei muuten ole mitään äärioikeistolaista, ja olisin kiitollinen, jos ihmiset vihdoin tajuaisivat sen. Villi huhu kertoi että "Viikset" julkaistaan sinkkuna ja yhtye lähtee Eurooppaan lämppäämään Güntheriä. Ajatuksia asian tiimoilta? - Kyseistä kappaletta ei varmasti julkaista sinkkuna, koska se on levyn outro. Se on kuitenkin totta, että Günther teki meille tarjouksen rundista, mutta me emme ole lähdössä, koska emme saa siitä tarpeeksi rahaa. Saatanan paskiainen halusi ratsastaa meidän maineellamme ja kerätä kaikki voitot, hmph. Valitettavasti en päässyt uuden levyn sanoituksiin tutustumaan, mutta oletan, että entisellä linjalla jatketaan. Kuinka pitkä prosessi on biisien sanoittaminen omalla kohdallasi? Kuitenkin on pidettävä kiinni joistain tietyistä asioista? - Jatketaan ja ei. Tällä kertaa lähestymistapa itse aiheeseen on kuitenkin hieman aikaisempaa abstraktimpi ja tavallaan myös epämääräisempi. Sanoitusprosessin pituutta ei voi sinänsä määritellä, koska ideoita saattaa syntyä pitkin matkaa ja ne kootaan vasta lopussa varsinaiseksi tekstiksi. Prosessi liittyy kuitenkin läheisesti sävellysprosessiin, eli kuuntelen valmista materiaalia ja pyrin kirjoittamaan, mitä kappaleet tuovat mieleeni. Verisäkeiden kohdalla sanoitusten kirjoittaminen alkoi todella nihkeästi, sain aluksi aikaiseksi vain hajanaisia rivejä, mutta jossain vaiheessa palaset vain loksahtivat paikalleen ja homma olikin yhtäkkiä ohi parissa päivässä. |
 | Viime levyn tiimoiltahan tuli myös niin ylistetty kuin parjattu videokin. Mitenkäs Verisäkeiden kanssa? - Mukavahan se olisi tehdä jostakin kappaleesta sellainen One Rode to Asa Bay -tyyppinen "lyhytelokuva", mutta resurssien puutteessa tyydymme soittamaan levyä ja pläräämään kansivihkosta. Bändipaidathan ovat enemmän kuin tuttu näky kaikissa metallitapahtumissa. Mikä on Moonsorrow-tuotteiden tilanne? Eipä ole ainakaan allekirjoittaneen silmään osunut. |
| - Onhan meillä noita paitamalleja ollut perinteisesti yksi per levy. Nyt saattaa olla tulossa enemmänkin. |
- Kivi on joutunut sekä luonnonvoimien että remonttimiesten kovaan käsittelyyn. Toisaalta siinä oli jo halkeama, kun me saimme sen, joten se olisi saattanut lopulta hajota omassa olohuoneessakin. Ja Spinehän kiven omistaa, kun kerran sen maksoivatkin, joten he saavat tehdä sille, mitä haluavat. Ja hehän sen alunperin takapihalleen halusivat.
Infernon päätoimittajana voinet myös hieman asian ulkopuolelta valottaa Suomen metallimedioiden tilaa. Ilmeisesti levikki vain jatkaa kasvamistaan ja FME:n aikoihin nousitte jo sijalle 2 Suomen musiikkilehdissä, ellen väärässä ole?
- Näin todellakin pääsi käymään. Saavutus on historiallisessa valossa erittäinkin merkittävä, koska olemme käsitykseni mukaan ensimmäinen musiikkilehti, joka on onnistunut kampeamaan Soundin ja Rumban väliin. Toivottavasti tapahtunut ennakoi suomalaisen metallimedian nousua yleiselläkin tasolla ja tarjoaa vetoapua muillekin kentällä hääriville.
Vielä hetkeksi musiikkiin palaten, millä mielin seuraat yhä uusien ja uusien folk-henkisten metallibändien nousua kartalle? Niitähän on putkahdellut viimeisen parin vuoden aikana varsin riittämiin pinnalle?
- Riittämiin todellakin. Ei minua ainakaan kiinnosta kuulla enää uusia tuopinkilistely-yhteislaulumusiikkia soittavia bändejä, joilla ei ole mitään sanottavaa. En minä sitä ihmettele, että näille bändeille löytyy kuulijakuntansa, löytyyhän meillekin. Itse en vain hirveästi jaksa niistä innostua.
Lopunajan terveiset?
- Lopun aika ei ole vielä lähelläkään. Ostakaa Verisäkeet, niin se on edes vähän lähempänä.
No comments:
Post a Comment