Tuesday, September 18, 2018
Soundi / May 2018
SOURCE
”Tämä saattoi olla once in a lifetime -juttu” – Moonsorrow tarjosi hienon yllätyksen Steelfest-tapahtumassa
Helsinkiläinen Moonsorrow esiintyi Hyvinkäällä viime viikonloppuna juhlitun Steelfest-bakkanaalin toisen päivän eräänä päänimistä.
Eeppisen Jumalten aika -albumin vuonna 2016 julkaissut Moonsorrow tarjosi mainion yllätyksen paikalle saapuneille, sillä yhtyeen livekokoonpanossa nähtiin myös Henri ”Trollhorn” Sorvali. Mieshän säveltää valtaosan bändin materiaalista, mutta varsinkin kiertueisiin viileästi suhtautuvaa muusikkoa ei ole nähty Moonsorrow’n lavalla aikoihin.
Kävipä vielä niin, että Sorvali soitti keikalla bassoa, ja jätti serkkunsa Ville Sorvalin huoleksi ainoastaan solistin hommat – tavallisestihan Ville toimii Moonsorrow’n basistilaulajana.
– Pelkkä mikin varressa roikkuminen ilman bassoa ei ole minulle mitenkään hirveän tuttua. Olen tehnyt joskus jotakin vierailuja, mutta ne ovat olleet lyhytkestoisia, ehkä kymmenen minuutin mittaisia juttuja. Nyt piti keksiä tekemistä reiluksi tunniksi, nauraa Ville Sorvali.
– Kyllähän keikan parin ekan minuutin aikana jalat vähän tärisivät, mutta onneksi pääsin nopeasti fiilikseen ja ”pelkkä laulaminenhan” oli lopulta ihan helvetin hauskaa hommaa. Mitä nyt unohdin yhden säkeistön heti ekasta biisistä…
– Parasta koko jutussa oli tietysti se, että pääsin Henrin kanssa samalle lavalle ensimmäistä kertaa vuosiin. En ehtinyt hirveästi katsella, mitä hän siellä estradilla teki, mutta varmasti suoriutui hommasta hyvin. Onhan Henri kuitenkin tämän bändin paras basisti!
Moonsorrow soittaa kesällä muun muassa Nummirockissa ja Tuska Open Airissa. Saapa nähdä, millainen kokoonpano nousee näiden festivaalien estradille.
– Vähän luulen, että tämä Henrin ”bassovierailu” saattoi olla once in a lifetime -juttu, mutta eihän sitä koskaan tiedä, sanoo Sorvali.
Metal Sound / April 2018
SOURCE
Well, I have to admit that I am following Moonsorrow since their birth, actually since they’ve released their debut album. As the years passed by I found that I more and more liked their style, since it has become rawer, with more black metal influences. When Verisakeet (2005) was released I was pleasantly surprised and still this record echoed in my mind as the best offering from these Finns, but anyway also they later records were indeed great. Jumalten Aika, their latest offering, was issued two years ago, but we haven’t opportunity to cover the album with an interview so I used the chance to meet with Henri Sorvali (at their show) and to have one interview.
How are you satisfied with this tour so far? Where were the best shows?
Yes, I’m really satisfied. The tour has been really great so far. It makes me happy to see hundreds of people every night. The music we make is not happy, and it makes me happy that people like it (laugh).
About your latest record, it’s been two years now, how are you satisfied with the reactions and would you change anything?
Honestly, I’m totally satisfied with the album. I wouldn’t change a note, anywhere. Many people took the album as their own, they really like it. A lot of them also said that this is our best album. I couldn’t be happier. I don’t even know how much is sold, but I don’t really care. I only care if the people like it.
Could you compare it to any of the previous albums? There are some musical links.
Yes, actually, there is a lot of it. But we didn’t want to do something over and over again so we turned it into completely opposite way. We tried to do something more evil. But it’s still the music that we like and we want to play. We are folk metal band, but a lot darker, like dark folk metal not the „na na na“ stuff. I think primordial is also a folk metal band as well. They have a lot of inspiration from their home country and their traditional music.
What can you tell us about the lyrical stuff and the concept of the cover artwork? What would you like to express?
We wanted to make an album that covers the ancient myths, but instead of retelling them to make our own interpretations of them like, stories based on stories. I try to go a lot deeper to kind of find out what were the people thinking a thousand years ago and see what made them to make this stories. They didn’t have science, they had to explain everything. Every religion before Christianity had a thunder God, because that was something that you couldn’t explain. Now we know all of that, but back then they had to invent the Gods.
And your album from 2011 Varjoina kuljemme kuolleiden maassa was actually not inspired by fantasy, if I’m correct, it’s a post-apocalyptic story. What can you tell us about that album?
Yes, it’s a concept album. An album before that was already about the end of the world, so we wanted to place this one in the time after the end of the world like, what’s gonna happen when all of the people died and we only have a few people left. It’s a pure science fiction.
If I’m correct, during this period, you have recorded vocals in the woods?
Ah yes, we had a small cabin in the woods in Finland. I can’t tell you the location because it’s secret (laugh). Two previous albums are also done there, and also this one. It’s the perfect atmosphere because you can go there, only you, the record producer and Mitja with his video camera. It’s a very small group, and we do this thing together in the middle of the woods when there’s nothing around. You’d have to drive tens of kilometers to the nearest place.
When it comes to Moonsorrow, you have released 7 full -length albums in last 16 years. Can you tell us something more about how you look upon this records right now? What are the most important ones? Also there was a big pause between the last two albums so, could you tell us something about that too?
We released our second album in the same time Finntroll released their second album, and I think those two albums are the most important in folk metal. But those are the albums that I like the least, from both our and Finntroll production, but I think they are the most popular.
How do you choose your songs for the shows, since your songs are a bit longer?
Yeah, that’s always the problem when we play live, for example tonight, we’re gonna play 6 songs, and that’s 75 minutes. Doing the set-list is always very hard because when you play one song, you need to have everything around it to play that song, you can just play random 6 songs, you need to make a story. It’s like mathematics. You can create a set-list that’s 65 minutes, but that’s way too short, or 80, which is way too long.
You have filmed one video clip in Belgrade actually, how are you satisfied with it and would you like to continue making videos with Moonsorrow since this is the very first video?
Absolutely, I would do stuff with them again if I had a chance. Great people, so professional, so friendly. They we’re driving me around in free time, showing me Belgrade.
Are there any plans for the next record or have you already started making songs?
We actually just started talking about that, like a couple of weeks ago. I don’t know yet but there might be something happening. But one thing’s for sure, the next album will always be different from the previous.
You’re in Century Media for two years now, how are you satisfied with that relation and could you compare it to any previous labels?
I don’t have to lie, I really like them. When we had the meeting with them, their artist in relations at the time, he was signing us, and he told me that he was following the band from the very beginning, like, since the demo times. And I was like, wow, this is the right label for us.
What is your message to all your fans in the world that you would like to send to them?
I would really want to see all of those people at least once in my life like, we need to play in those places where we haven’t played before, like Serbia for example. We want to play everywhere because, in every corner of the world, you can find someone that likes our music, and those people deserve to see us live.
- Henri Sorvali
- Interview by Marko Miranovic
Imperiumi.net / April 2018
SOURCE
Bändi lopetti hiljattain onnistuneen Euroopan-kiertueen irlantilaispakanabändi Primordialin kanssa. Ville Sorvalilla oli aikaa vaihtaa Moonsorrow’n kuulumisia Imperiumin kanssa Wienin Szene-klubilla 24. huhtikuuta.
.jpg)
LAKUPAAVIN AIKA
Jumalten aika on pitänyt Moonsorrow’n velikullat tien päällä. Koska
viimeisintä täyspitkää saatiin odottaa niinkin pitkään, itse kukin
toivoisi yhtyeen kahdeksannen täyspitkän tulevan ulos pikemmin. Sorvalin
mukaan levykauppaan ei kuitenkaan kannata aivan heti lähteä...– Katsotaan, katsotaan. Toivotaan nyt ainakin, ettei tällä kertaa käy kuten viimeksi, että tehtiin levy melkein valmiiksi ja sitten heitettiinkin se roskiin. Ehkäpä tällä kertaa eivät vuodet mene ihan niin pahasti hukkaan. Ollaanhan me seuraavasta levystä puhuttu, me vain ollaan nykypäivänä vähän hitaita. Sitä vartenhan meillä on kaikilla päivätyö, että voidaan levyjen välissä makoilla rahojen päällä. Käsittääkseni seuraava levy tulisi niin ikään ulos Century Median kautta. Sopimus meillä ainakin on, Sorvali aloittaa.
– Sitä on todella vaikea selittää, että mitä haemme meidän musiikilla. Se kuva muodostuu sitten, kun levyä aletaan kunnolla tekemään. Sitä tekemistä jatketaan ilman kompromisseja sitten niin kauan, että siitä todellakin tulee sellainen, mitä halutaan. Ei biisien tarvitse pakosta olla pitkiä tai monimutkaisia. Kuten viimeisimmän levyn Suden tunti -biisi, eihän se ole meidän mittapuulla juurikaan pitkä tai monimutkainen.
– Biisit ovat vähän kuin musiikillisia tarinoita, ihan myös ilman tekstejäkin. Käytän tässä kohtaa monesti tällaista kirjavertausta. Jos kirjaa kirjoitetaan ja on visio siitä, mitä siinä vielä pitää tapahtua, ei sitä kirjoittamista voi lopettaa kesken ennen kuin se kaikki on mukana. Kyllä ne biisit sitten ilmoittavat, kun ne ovat valmiita.
Jumalten aika pysyy toistaiseksi yhtyeen vaikeimmin kasaan raavittuna kiekkona. Entäpä sitten se helpoin? Sorvali:
– Varmasti ensimmäinen levy (Suden uni, 2001) syntyi helpoiten. Muistaakseni biisit tehtiin todella lyhyen jakson sisällä, käytiin treenaamassa kolmesti ja yhdeksän studiopäivän jälkeen kaikki oli valmista. Pakko sen on olla vaivattomin. Siitä alkaen touhu on mennyt levy levyltä enemmän yksityiskohtien hiomiseksi. Meistä tuntuu kodikkaalta olla Primordialin kanssa kiertueella, koska he ovat samanlainen bändi. Hekään eivät liian usein julkaise uutta musiikkia, mutta jokainen levy on sitten viimeisen päälle oikeanlainen tunnelmaltaan. Se bändi takaa varmasti vain sitä, mitä haluaa, eikä mitään ekstraa.
Taiteellista sielua ja hermoja lepuuttaakseen Moonsorrow’ta ei ainakaan vielä nähdä akustisilla keikoilla, kuten vaikkapa Swallow The Sun. Palaamme myös hetkeksi ajassa takaisin reilut 13 vuotta, jolloin sivuprojekti Lakupaavi sai alkunsa. Paavilta taisi vain hieman mopo karata käsistä...
– Ollaan me asiasta saatu muutamia tarjouksia, mutta ei me olla siihen lähetty. Ei se vain tunnu oikealta. Miksei sitten joskus tuonnempana, kun ei enää jaksa moshata.
– Lakupaavi syntyi Kemissä hotellissa, varsinaisessa paskaläävässä. Jollekin tuli sitten idea biisistä nimeltä Kuolema taidehomoille. Sitten ruvettiin tekemään kuvitteellisen levyn biisilistaa, johon jokainen vuorotellen heitti biisin nimen. Totta kai sen ympärille piti sitten tehdä tiedote. Ajateltiinpa vain vetää jengiä vähän höplästä, Sorvali heittää.
– Onhan se soitannollisesti ihan pätevä levy, sellaista grindcoren ja hc-punkin sekoitusta. Ehkä se oli juuri sellainen terapia, mikä me tarvittiin, vaikkei me sitä sellaisena sinä hetkenä ajateltu. Studio buukattiin pariksi päiväksi. Meillä oli silloin oikeastaan vain biisilista. Kai siitä jotain epävirallista videomatskuakin voi olla, elleivät sitten ole jo kaikki hävinneet. 100000 euroa, niin sitten lähdetään Lakupaavi-kiertueelle.
Palaamme vielä hetkeksi Jumalten ajan pariin, tarkemmin sanottuna levyn viimeiseen biisin ja sen lopusta löytyvään väärin päin kuultavaan salamyhkäiseen mongerrukseen.
– Ei sitä ulkomaalaiset oikein hoksaa. Nauhapätkän voi kuunnella väärin päin ja miettiä, että mistä se sitten mahtaa olla. Mielellään testaisin ihmisten kulttuurista yleissivistystä, että keksiikö sen joku joskus. Vinkkinä sanottakoon, että merkittävä teos suomalaisessa TV-historiassa.
MAAILMAN PARAS MOONSORROW
Moonsorrow on levittänyt suomeksi laulettua pakanametallia globaalisti kylästä toiseen. Jopa Kiina on tullut tutuksi. Sinne viedään metallia nykyään enemmänkin.– Kiinahan on avautunut tässä kymmenen vuoden sisällä länsimaalaisille bändeille. Ei siellä tainnut tämän genren bändeistä monikaan käydä ennen meitä. Meidän ensimmäisen ja toisen Kiinan-visiitin välissä oli kyllä kerennyt käydä vaikka ja mitä. Se, joka raijaa ne isoimmat oikeana hetkenä, kerää isoimmat rahat. Onhan siellä markkinat niin isot, ettei sitä voi edes tajuta.
– Siellä tsekataan kaikkien ihmisten taustat, jotka menevät sinne tekemään työviisumilla mitä tahansa hommaa. Ilmeisesti tärkein juttu siinä on välttää ne ihmiset, jotka välittävät Kiinan vastaista propagandaa. Joku raukka siellä on meidänkin biisien tekstit kääntänyt ja tsekannut huolella läpi. Meidän tekstit eivät kuitenkaan ole mitenkään poliittisia, ei meillä sen puolen ollut mitään hätää.
Suomen kieli ei ole niitä kaikkein puhutuimpia kieliä maailmalla. Siitä huolimatta homma toimii paremmin kuin hyvin.
– Musiikki puhuu puolestaan. Meistä ja Korpiklaanista, jotka ollaan varmaan ne näkyvimmät suomeksi laulavat bändit maailmalla, välittyy musiikissa se, mitä halutaan sanoa. Uskon, että jengi tajuaa sen, vaikkeivat tekstejä kirjaimellisesti tajuakaan. Kyllä joka keikalla silti näkyy vähintään pari ihmistä, jotka laulavat mukana. On totta kai paha mennä sanomaan, että ymmärtävätkö he mitään, vai ovatko he opetelleet ne vain onomatopoeettisesti. Tosin sehän se vasta kunnianosoitus onkin! Ollaanhan me myös teetetty parille viime levylle todella hyvät käännökset englanniksi.
Moonsorrow’lta ei olla turhan useasti saatu musiikkivideoita. Harvoista videoista tuorein, Suden tunti, nähtiin tuoreimman kiekon tiimoilta. Videosta vastasi serbialainen iCODE Team.
– Meillä on käytännössä kaksi ja teoriatasolla kolme musiikkivideota. Sankarihaudasta tehtiin joskus livevideo, joka kai joskus julkaistiin jossain, tai sitten ei. Parhaimmillaan musiikkivideot voivat olla taidetta. Niin tykkäisin ajatella tässä meidänkin tapauksessa. Video pelaa ihan noin vain ilman musiikkiakin. Syy musiikkivideoiden niukkuuteen tulee sekä bändiltä että labelilta. Emme ole koskaan ajatelleet tarvitsevamme niitä. Tällä kertaa tuli vastaan tilaisuus saada juuri sellainen video, mikä sopii musiikkiin. Toinen seikka on sitten aina se rahoitus. Koska niitä videoita ei kuitenkaan niin paljon katsota, niin viitsivätkö julkaisijat laittaa niihin hirveitä rahoja kiinni.
Moonsorrow on taittanut matkaa seitsemän studiolevyn verran turuilla ja toreilla. Asiaan kuuluu totta kai miettiä, että onko bändillä vielä annettavaa.
– Jokaisen levyn välissähän sitä todistellaan ja mietitään, että onko lakipiste jo saavutettu. Ei me siihen vielä olla päädytty, mutta sitä pitää aina miettiä. Se olisi vain pettymys kaikille tehdä musiikkia pakosta. Ne on sitten vähän henkimaailman kysymyksiä, että miten mietitään ja päätetään, onko bändi vielä relevantti. Ei siihen mitään selviä kriteereitä ole.
Loppuun kysellään Sorvalin mietteitä toimittaja Matti Riekin mielipiteestä, joka on selvä ja kuuluva: Moonsorrow on maailman paras bändi.
– Maailmassahan on niin paljon bändejä, jotka on joidenkin mielestä maailman parhaita. Totta kai kunnioitan Riekin mielipidettä, hänellä on erittäin hyvä ja valikoiva musiikkimaku. Pakkohan sellainen on ottaa kunnioituksena. Helvetin hieno asiahan se, mutta eihän sitä voi itse ajatella tuon syvemmälle. Ei tässä ylpistymään ruveta. Mielestäni joku muu bändi on maailman paras bändi. Se bändi on… no, enpä tiedä. Joskus ajattelin sen olevan Darkthrone, mutta eivätpä he ole tehneet mitään kovin hyvää pitkään aikaan. Ehkä se on sitten Moonsorrow, Sorvali päättää.
Sunday, July 8, 2018
Tuesday, May 1, 2018
Metalcry / April 2016
SOURCE
MOONSORROW regresan a las primeras páginas con un nuevo disco después de cinco años de silencio discográfico ¿De verdad pensábais que íbamos a dejar pasar la oportunidad de charlar un rato? Aquí tenéis nuestra entrevista con el guitarrista y cantante Mitja Harvilahti:
“Jumalten Aika” sale hoy 1 de Abril ¿Qué podems esperar de este nuevo disco?
Bueno, es más variado en muchos aspectos. Más Black Metal, más influencias tradicionales escandinavas, con más riffs también. No es tan directo como nuestros dos últimos discos en lo que se refiere a las estructuras.
¿Cómo va a ser diferente de “Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maasa”?
Bueno, musicalmente queríamos crear algo con más giros que antes. Es decir, aún es muy “épico” en todos los aspectos pero esta vez hay más interludios acústicos y cambios repentinos en comparación con VKKM. El sonido también es algo diferente con más espacio para los elementos acústicos ¡No es tan rompedor pero es más canalla!
Este va a ser vuestro séptimo LP en una carrera que ya dura más de 20 años ¿Cómo conseguís manteneros frescos sin perder vuesto distintivo sonido?
¡Buena pregunta! En realidad, nosotros hacemos discos cuando tenemos algo que decir. Esa es una de las razones por las que ha pasado tanto tiempo desde VKKM. Llevó bastante tiempo para que realmente tuviéramos material lo suficientemente bueno como para poder defenderlo ¡Si no encontráramos la música lo suficientemente interesante o buena nos separaríamos o quizás hubiéramos esperado otros cinco años!
Hasta ahora habíamos visto un par de teasers y el video single de “Suden Tunti“ ¿Qué me puedes contar del último?
“Suden Tunti“ es la canción más corta del disco y el tema que toda es muy bueno para un vídeo musical. Hemos trabajado con un magnífico equipo servio para hacerlo. Sabíamos que la animación era la única forma de contar la historia y pensamos que el resultado es todo un éxito.
Parece que tenéis una relación especial con las canciones largas, dado que podemos encontrar cuatro temas por encima de los diez minutos en este disco ¿Es algo que buscáis cuando componéis o simplemente sale así?
Supongo que a estas alturas de nuestra carrera podemos decir que los temas por encima de los diez minutos son la norma para nosotros. La longitud no es importante en si m isma pero si queires crear música épica, hace falta construir los temas. En realidad queríamos escribir temas más cortos esta vez, pero no salió.
“Jumalten Aika” se traduce como “The Age Of Gods” ¿Puedes contarnos algo del contenido lírico del disco?
Claro, con este disco queríamos retomar los temas mitológicos. Básicamente el disco empieza en el tiempo que la gente empezó a crear religiones y creencias para darle sentido al universo. Crearon los dioses para que la gente pudiera creer en algo más grande.
Este va a ser vuestro primer disco con Century media ¿Cómo os sentís con el sello de momento? ¿Por qué os decidisteis por ellos?
Estamos realmente satisfechos con Century Media. Son muy profesionales y no están ahí solo para hacer negocio sino porque aman la música. Esa es la principal razón por la que queríamos firmar con ellos. Sentimos que realmente se preocupan por lo que hacemos. Nosotros ponemos todo lo que podemos para hacer un buen disco así que es muy satisfactorio trabajar con alguien con la misma pasión.
Si un fan entrara en una tienda y tuviera que elegir entre “Jumalten Aika” o cualquier otro lanzamiento ¿por qué deberá escoger el vuestro?
Hmm… Bueno, creo que si el o ella lo escucha, no se abrirá completamente la primera vez. Puedes escucharlo muchas veces y seguir encontrado cosas nuevas cada vez.
Estáis a punto de salir de gira ¿Qué expectativas tienes de estas fechas?
Ha pasado demasiado tiempo desde nuestro último tour europeo, así que estamos muy excitados de poder tocar en esos locales otra vez. Especialmente ahora que tenemos un nuevo disco. Girar normalmente supone grandes momentos en todos los sentidos, así que sienta genial salir a la carretera de nuevo.
El 13 y 14 de Abril tocaréis en Madrid y Barcelona junto a KORPIKLAANI ¿Qué pueden esperar los fans de estos conciertos?
¡Creo que sera un gran concierto! Nos encanta tocar para los fans en Madrid y Barceloa así que espero que sean dos de los conciertos más salvajes de esta gira.
El año pasado fue vuestro veinte aniversario como banda ¿Tenéis planeado algo especial para celebrarlo?
¡Sí! Este álbum nos ha costado cinco años ¡No podría haber mejor celebración que un nuevo disco!
Vuestros discos están claramente diseñados para escucharse como un todo. Teniendo eso en consideración ¿Cómo te sientes acerca de plataformas como Spotify, iTunes o Youtube que, en cierto modo, promueven una forma de escuchar música orientada al single?
Realmente no lo acabo de entender. Desde luego yo también escucho música así, pero no lo disfruto igual. Aún quiero mis discos como un todo. No tengo nada contra estas plataformas, que tienen su lugar y las utilizo todas, pero desde el punto de vista de artista deberían ser más justas de lo que han sido. Aún estamos viviendo un cruce caminos con la industria musical: aferrarse a todo lo que se construyó para los lanzamientos físicos o aceptar que la forma de consumir música ya ha cambiado.
Por último, me gustaría agradecerte tu tiempo y dejarte este espacio para decir lo que te apetezca a vuestros fans:
Al fin tenemos un nuevo álbum ¡y estamos muy orgullosos de él! ¡Así que echadle un vistazo y venid a vernos a los conciertos!
Rafa Basa / February 2016
SOURCE
Entrevista con el bajista y cantante Ville Sorvali de MOONSORROW.
Aprovechando la próxima salida de su nuevo
álbum ‘Jumalten Aika’ – que significa ‘The Age Of Gods’ en inglés, a
través de Century Media, pudimos hablar con el bajista y cantante Ville
Sorvali de MOONSORROW. Esta fue la corta charla:
– El 1 de abril del 2016 editaréis vuestro séptimo
álbum de estudio bajo el título ‘Jumalten Aika’ – que significa ‘The
Age Of Gods’ en inglés, a través de Century Media Records. Vamos a
hablar del disco y más cosas…
Misterio, brujería, oscuridad profunda, leyendas relacionadas con los Dioses del norte… ¿Hay todo eso y más en el nuevo álbum?
Ville.- En general, para el nuevo disco
queríamos hacer algo que sonara más crudo y energético que nuestro
anterior material. Queríamos tener un sonido que de alguna manera fuera
antiguo y primitivo, y además de eso, queríamos contar historias basadas
en épocas pasadas hace mucho tiempo. Nos hemos inspirado en la
mitología pero no queríamos contar otra vez las mismas historias,
queríamos inventarnos nuestros propios relatos. “The Age Of Gods” está
básicamente situado en la época en la que la gente comenzó a crear sus
sistemas de creencias.
 |
– Para hablar sobre estas cosas, me imagino que te inspirarás en algo… ¿Libros, experiencias propias?
Ville.- Bueno, esta vez principalmente ha sido
la mitología finlandesa y escandinava. Quería dar nueva vida a
historias que se contaban hace muchos, muchos siglos pero con mi propia
perspectiva.
– ¿Cómo están repartidas las influencias folk con
el metal en el álbum? Sois metal, folk, Pagan Metal… ¿Qué definición hay
para tu banda en la actualidad?
Ville.- Bueno, sin duda somos una banda de
metal, pero la música Folk es una influencia muy importante. Esta vez
hemos querido aclarar un poco el sonido añadiendo algo más de Folk
acompañando al metal. Creo que esto ha tenido una gran influencia en el
sonido a la hora de hacerlo más antiguo y primitivo.
– ¿Cómo explicarías que de repente, en los últimos
años el Pagan Metal esté tan en boga? ¿Cuál crees que es el gancho para
que cada vez haya más fans que demanda este estilo?
Ville.- Creo que está muy bien que la gente se
interese en este tipo de música porque al menos habrá algunas personas
que se metan en las cosas sobre las que cantamos. Me da la sensación de
que hoy en día hay más gente interesada en sus ancestros, más gente
preocupada por sus raíces y por escuchar historias antiguas y su
sabiduría. Quieren aprender más y mejorar su comprensión de la
naturaleza por ejemplo, una parte muy importante de la vida de todos. La
gente tiene que entender que si la naturaleza no va bien, nosotros
tampoco.
No sé si esto responde a la pregunta sobre la
popularidad del Pagan Metal, pero la verdad es que no me preocupa si
nuestra música es popular, simplemente es la música que queremos tocar.
Por supuesto me alegra que la gente compre los discos porque con eso nos
ganamos la confianza y la financiación de nuestro sello para poder
seguir haciendo lo que nos gusta.
 |
– ¿Cómo es este disco en comparación con
anteriores álbumes vuestros? ¿Qué similitudes estilísticas existen y que
diferencias entre otros?
Ville.- Creo que los álbumes anteriores eran
discos conceptuales muy cerrados, con las canciones conectadas entre sí
tanto a nivel de letras como de música, pero esta vez queríamos un disco
en el que de verdad se pudiera separar un tema de otro. Canciones que
pudieran disfrutarse por separado. Creo que esa es la mayor diferencia.
– Háblame de algunas canciones concretas. Elige
las que quieras, las más significativas y cuéntanos de que hablan y como
son musicalmente.
Ville.- Bueno, para mí esa pregunta es que como si te dicen que elijas a uno de tus hijos. Me gustan todas (risas).
– El álbum incluye las versiones de “Soulless”
(versión de GRAVE) y “Non Serviam” (versión de ROTTING CHRIST) ¿Por qué
habéis elegido éstas?
Ville.- Los dos temas originales son una parte
muy importante de nuestro desarrollo musical, y nos han influenciado
mucho a nivel personal. Creo que a todo el mundo en el grupo le gustan
mucho estos dos temas, y queríamos darles un toque de MOONSORROW.
 |
– KORPIKLAANI y MOONSORROW tocaréis juntos en abril en Madrid y Barcelona. ¿Cómo serán los conciertos?
Ville.- Estamos muy emocionados con la gira,
todavía no tenemos preparado el repertorio pero por supuesto habrá
material nuevo. También tenemos muchas ganas de volver a España porque
el público está loco y eso nos encanta.
– ¿Cómo quieres despedir tú mismo la entrevista?
Ville.- Muchas gracias. Pedir perdón a los
fans por tardar cinco años en sacar un nuevo disco, pero a veces las
cosas buenas llevan tiempo y agradezco que hayan sido pacientes.
Definitivamente seréis recompensados cuando salga el disco.
Rafa Basa
Subscribe to:
Posts (Atom)
