My Revelations / Late 2003

SOURCE

Late 2003 or early 2004. The Suden uni re-release date was December 8th 2003.

Durch die Wiederveröffentlichung des Debutalbums "Suden Uni" wurde ich auf die finnischen Metaller Moonsorrow aufmerksam. Eine Band, die eigentlich nicht kategorisiert werden dürfte und mit ihrer Mischung aus Black, Death, Folk und klassischen Metal mit finnischen Texten so erfrischend anders daher kommen.
Die Geschichten aus früheren Zeiten, welche Erinnerungen an Bathory oder Falkenbach (auch musikalisch) hervor rufen, sind durch den Abdruck der englischen Übersetzung im Booklet auch zu verstehen. Ich traf Sänger Ville und Drummer Marko im Spinefarm Records-Büro in Helsinki, wo die Jungs mir nett Auskunft gaben über das Phänomen Moonsorrow.

Hi Jungs!
Die wichtigste Frage für mich zuerst: Warum singt ihr in finnisch?

V: Es ist eine wunderschöne Sprache und das komplette Konzept passt gut zur finnischen Mentalität, daher ist es sehr natürlich in finnisch zu singen.

Okay, lasst es mich so sagen, ihr habt fünf Millionen Finnen und wir Deutschen haben 88 Millionen Einwohner im Land. Für eine Metalband ist der Markt sehr klein bei euch in der Heimat...

V: Aber es interessiert uns einen Scheiß. Hahahaha.

Ist es negativ für euch, wenn einige Leute sagen, wir verstehen nichts?

M: Wir haben immer eine englische Übersetzung in den Alben drin! Natürlich verstehst du beim Hören nichts, aber Du kannst es nachlesen.

Pech, wenn man nur eine Promo hat! Das hat mir auch keiner gesagt. Glaubt ihr, dass ihr jemals eine englische Platte heraus bringen werdet?

V: Ich denke nicht, dass wir das ändern werden. Wir bleiben beim finnischen. Wir fühlen uns nicht so, dass wir unbedingt mehr Leute ansprechen wollen.

Wie akzeptieren denn Finnen Moonsorrow, da ihr ja in finnisch singt?

M: Ich glaube wir sind recht populär im Moment in Finnland. Wir haben jetzt glaube ich unseren Zenit erreicht, wo wir nicht mehr wachsen können. Ich weiß nicht, ob wir je mehr Album verkaufen können in Finnland. Unser Markt ist deshalb wohl auch viel das Ausland.
Wir sind nicht wie du sagtest Happy Shit Metal. Das verkauft sich ungemein gut in Finnland. Ich zähle Moonsorrow nicht dazu, wir verkaufen nicht so viele wie diese Bands und da sind wir stolz drauf.

Das erste Mal als ich in Finnland das Radio anmachte, liefen Edguy aus Deutschland. Bekommt ihr auch Airplay in Finnland?

M:Nein! Wir haben nur ein oder zwei Metal-Sendungen wie z.B. Metal Union, welche Sonntag Nachts läuft. Jedes mal wenn wir ein neues Album heraus bringen, spielen die mal einen Song oder zwei.

Also würdet ihr nicht wie Nightwish, Strato, und Co. im Radio laufen?

M: Nein, unsere Songs sind auch zu lang dafür, viele dauern ja 8 bis 10 Minuten, so was würde eine Radiosender niemals spielen.

Kannst Du von anderen Ländern erzählen, wo ihr als Band Erfolg habt (oder haben könntet). Ich denke die Deutschen Metalfans hören doch auch Songs in spanisch oder norwegisch!

V: Ich glaube Deutschland ist unser größter Markt!
M: Es müsste so sein. Jetzt beginnt es in Frankreich.
V: Viele Interviews bis jetzt kamen aus Deutschland.
M: Aber es kamen auch viele französische Interviews, ich glaube eine Firma hat uns da lizensiert.

Sehr seltsam, wenn ich an die Englisch-feindlichen Franzosen denke und die vielen französisch singenden Metalbands (Hilfe)! Dass die dann auch so eine fremde Sprache wie Finnisch annehmen.

M: Ich war noch nie da!

Die nahmen schon mal ein Album in französisch und englisch auf um beide Märkte abzudecken!

M: Schwedische Bands machen so was auch.

Ich finde es interessant, mehr über das Konzept eines Albums zu wissen. Cover, Texte und Musik bilden ja eine Einheit bei euch. Die Platte hat nicht irgendein Cover und Texte, die da sind um den Sänger was zu singen zu geben.

M: Das "Kivenkantaja"-Cover zum Beispiel geht nur um das Schleppen von Steinen!

Wie Obelix!

M:Genau! Hahaha. Nein, der Stein des Cover liegt im Hinterhof der Plattenfirma. Wenn Du aus dem Fenster schaust wirst Du ihn sehen.

(Das habe ich getan und er liegt da echt an einem Kellereingang!)

M: Das sind 200 KG, wir brauchten fünf Kerle um den dahin zu schleppen.

Das ist jetzt nichts altes, oder?

M: Nein, der Stein ist alt, das Gemalte neu, das haben so seltsame Kerle gemacht, die nahe dem Wald leben. Die sind verrückt, die schleppen Steine durch den Wald und bemalen diese dann.

Was bedeutet das Bild?

M:Da steht Moonsorrow in Runen und der Name "Kivenkantaja"

Stimmt. Äh. Na ja, hab das Cover jetzt zum ersten Mal gesehen. Erzählt doch mal was zu den Texten?

V: Das ist mein Job, der einzige den ich jetzt hab, hahahaha. Nein, das stimmt nicht. Die sind scheiße! Nein, o.k. die Texte haben dieses Pagankonzept und erzählen vom "nationalen Erbe". Wir haben aber nichts mit Nationalismus am Hut!
M: Es ist wichtig da eine Linie zu ziehen in unserer Zeit, denn die Menschen verstehen uns auch oft falsch.

Hey wem sagst Du das! Ich bin aus Deutschland, da muss man bei so was immer aufpassen was man sagt. Die Jungs von Amon Amarth haben doch das selbe Problem.

M: Klar haben wir auch solche Fans! Ich verurteile keinen ob er Mann, Frau, Nationalist, Christ oder was auch ist. Das ist mir egal!
V: Vielleicht können wir manchen Menschen noch etwas lehren!

Ihr erzählt fiktive Geschichten aus längst vergangenen Zeiten. Jedoch ohne Sword & Dragon Storys.

M: Schwerter sind dabei, aber auf keinen Fall Drachen!
V: Ich habe die Geschichten in Finnland vor 1000 Jahren angesiedelt. Das ist die Zeit dieser Texte.

Fühlt ihr euch als Brüder im Geiste von Bands wie Bathory oder Amon Amarth?

M: Es wäre falsch zu sagen, wir haben nichts von Bathory. Natürlich sind wir sehr beeinflusst worden von IHM. Aber ich weiß nichts über die textliche Seite. Ich glaube wir haben auch unsere eigene Seite entwickelt, wo wir nicht nur Bathory und norwegische Viking Metal Bands kopieren.
V: Da gibt es Gemeinsamkeiten, aber ich habe nicht die ganzen Viking Metal-Texte gelesen. Außerdem ist mein Norwegisch nicht so gut. Hahaha.

Als ich das erste Mal das "Suden Uni" Album hörte, fiel mir der erste Song auf. Warum wohl? Er erinnerte mich an eine Band aus Portugal ratet mal welche?

M: Das Hauptriff. Das ist ein Zufall. Henri, der das Riff schrieb, hat nie Moonspell gehört.
V: Er hat den Song wohl irgendwo bestimmt mal gehört und das Unterbewusstsein hat es sich dann gemerkt. Auf unserem Demo ist auch ein Riff von The Kovenant. Das Demo erschien vor "Nexus Polaris". Du siehst, so was gibt es!
M: (mit todernster lauter Stimme): Alle Metal-Riffs sind von Deep Purple, Black Sabbath und Uriah Heep schon lange geschrieben worden. Und so weiter...

Wirklich...

V & M: Hahaha. Klar!
M: Wusstest Du, das wir auch die selben Akkorde wie Metallica benutzen, e und f! Vielleicht verklagen die uns deshalb.

Der war gut!
Wen ich euch so im Booklet sehe und jetzt live, fällt mir der Spruch ein: "Don't spit on those who chose to pose!"

M: Du kannst uns natürlich große Poser nennen.
V: Ich weiß nicht.
M: Vielleicht würden wir Dir auch den Hintern versohlen.
V: So was gehört zu dem Konzept von Heavy Metal!
M: Wir sind auch Fans von Manowar. Wir machen das auch nicht mehr. Vielleicht sollten wir es demnächst mal wieder machen. Die Sachen sind von einer Rollenspieltruppe geliehen.
V: Oder mal was ganz altes, wie bei den Wikingern!

Ihr habt da auch Pseudonyme wie Baron und Lord sowieso.

M: Das machen wir auch nicht mehr, wir sind auch noch immer die selben Leute.

Wie rennt ihr denn rum, wenn ihr live spielt und spielt ihr oft?

M:Da sind wir nur etwas mit Blut beschmiert, aber wir spielen leider nicht oft live. Manche wollen mehr live spielen andere nicht so. Bis jetzt haben wir nur in Finnland gespielt.
V: Falls das irgendwelche Veranstalter lesen, denkt an uns!

Ihr wärt doch mal was total anderes in der Konzertlandschaft und das würde doch bestimmt Leute ziehen! Diese Woche hier sind ja viele Bands am spielen. Man sagte mir aber, dass wäre nicht immer so und wenn dann meist in der Hauptstadt. Wie sieht es aus mit internationalen Bands?

V: Ich erinnere mich nur an schwedische Bands!
M: Das Übersetzen von Schweden muss mit der Fähre geschehen und wir sind sehr abgelegen hier, so kommen die Bands oft nur am Ende einer Tour vorbei. Natürlich kommen die Großen wie Metallica, Iced Earth, Korn oder Maiden. Natürlich sehen wir diese Bands nicht so oft wie in Deutschland, wo doch alle Touren durch gehen. Da muss man als Band touren, wenn man in Europa tourt. Wir liegen an Russland und da will auch keiner touren.

Außer U.D.O.!
Wir haben noch ziemlich viel gequatscht, was hier leider den Rahmen sprengen würde. Vielen Dank für die nette Zeit!

Amboss Mag / Mid 2003

SOURCE

Episch klingende Heiden aus Finnland
Moonsorrow (Epic Pagan Metal)

Heidnischer Metal in seiner epischsten Form tragen die Finnen Moonsorrow nun schon auf ihrem dritten Album in immer besser werdender Weise vor. Eine weite Atmosphäre mit wunderschönen Melodien, große Anteile von Folk Musik aus dem eigenen Land, sowie eine doch durchgehende Aggressive Haltung zeichnen auch das neue Werk, "Kivenkantaj", aus. In der Vielfältigkeit der Musik und seiner stellenweise atmenberaubenden Schönheit liegt die Stärke der Finnen, Gründe genug, um den Skandinaviern mal etwas näher auf den Zahn zu fühlen. www.moonsorrow.com (eller)
(Photos by Tomi Härkönen)

Review lesen



Wie würdest du jemandem Moonsorrow vorstellen, der eure Band nicht kennt und auch keine Ahnung von Metal hat?
Nun, ich wüsste nicht, wie ich jemandem Heavy Metal erklären sollte, der die Musik nicht kennt (gibt es irgendjemanden?). Alles was ich über Moonsorrow sagen kann ist, wir spielen Finnischen, Epischen Heiden Metal. Das ist Heavy Metal mit Folk Einflüssen und puren heidnischen Einschlägen in den Texten.

Wo denkst du, habt ihr euch im Vergleich zum Vorgänger "Voimasta ja kunnista" am deutlichsten verbessert?
Hmm... Ich vermute, wir haben im Endeffekt die Art und Weise unserer musikalischen Weiterentwicklung verbessert. Sowas wie, was können wir, was müssen wir machen und was sollte in Moonsorrow nicht auftauchen. Wir haben jede Menge neue Keyboardsounds, die vorher nicht in unsere Songs gepasst hätten, wie z.B. Hammond Orgel Sound. aber das bedeutet nicht, dass wir Retro gehen oder so. Unser Ziel ist es, unseren Sound mit so vielen Variatinen wie möglich auszuweiten. Immer bedacht darauf, den ursprünglichen Sound durch Gitarre, Drumms und Bass aus Aggressivität und Kälte beizubehalten.

Musst du in einer bestimmten Stimmung sein, um Songs für Moonsorrow zu schreiben?
Eigentlich ja, aber gute Songs können auch im Zug oder zu Hause am Computer entstehen. Manchmal, wenn ich die Strasse entlang laufe, fängt eine gute Melodie in meinem Kopf an zu spielen. Normalerweise habe ich Stift und Papier dabei und schreibe mir ein paar Noten auf, um zu Hause daran weiter arbeiten zu können.

Warum benutzt ihr so aggressiv klingende Vocals zu eurer an sich schönen und oftmals auch sanft klingenden Musik?
Nun, meistens, weil wir wollen, das es so ist. Wir haben nie daran gedacht, Moonsorrow abzuschwächen oder kürzere Songs zu schrieben oder was auch immer. Ich weiss nicht, ob das nächste Album nur aus einem Song besteht oder ob es 10 Tracks mit blasphemischem Feuersturm Black Metal werden. Wir hören ebenso aggressive Metal Bands als auch Pop Bands, 70s Prog und Klassische Musik und daher sind wir von vielen Seiten beeinflusst.

Warum singt ihr in eurer Muttersprache?
Weil es eine der schwierigsten Sprachen der Welt ist und alle ausländischen Fans kein einziges Wort verstehen, hah! Also, es ist eine so wunderschöne Sprache und sie passt besser zu unseren Songs als Englisch. Moonsorrow startete mit Englisch, daher der Name. Mag sein, dass wir Englisch wieder benutzen, mag sein auch nicht. Unsere Wahl der Sprache schränkt unsere Möglichkeiten der Verbreitung zwar leider ein, aber das stört uns nicht. Wenn die Welt eines Tages bereit für eine Finnisch singende Band ist, dann werden wir eure Köpfe wegblasen!

Hörst du öfter auch mal Finnische Folk Musik?
Ich persönlich nicht, aber Henri und Ville. Ich bevorzuge Irische Folk Musik mehr als die skandinavische.

Welche Bands magst du besonders?
70s Prog Rock von King Crimson, Genesis und Jethro Tull. Und ich bin ein starker Fan von einer amerikanischen Band namens Flogging Molly. Perfekter Celtic-Core, den man laut hören muss, während man Bier trinkt. Und Devin Townsend's neues Album ist klasse.

Kannst du uns ein wenig über eure Texte verraten?
Es handelt vom Heiden Leben in den alten Zeiten. Geschichten von vor 1000 Jahren. Als wir die Band gründeten und jung waren, waren die Texte gegen das Christentum und sehr direkt. Nach nun 3 Alben sind wir auch textlich gereifter. "Kivenkantaja" hat so viele verschienden Gefühle in den unterschiedlichen Songs.

Warum steht im Booklet: No thanks at all to Sir Elton Hercules John? Seid ihr keine Freunde von Elton Johns Musik?
Nein, definitiv nicht! Hah! Henri wurde von Elton John während der Aufnahmesessions gejagt! Sehr lustig! Er war überall!

Spielt ihr noch live in diesem Jahr?
Ja, im Sommer auf einigen Festivals in Finnland und in ein paar Clubs im Herbst. Wir hatten aber noch keine Chance im Ausland zu spielen.

Wird es ein weiteres Moonsorrow Album geben? Und was können wir dann erwarten?
Ja, es wird unser Debütalbum "Suden Uni" mit Bonusmaterial im nächsten Winter Re-released und es sieht so aus, als gäbe es in 2004 noch kein weiteres Album, da wir unsere Kompositionen dieses Mal sehr gut vorbereiten wollen. Daher haben wir haben keine Eile. Auch sind alle Mitglieder von Moonsorrow in ihren anderen Bands (Finntroll, The Wickes, Amoral, Chaosbreed,... die Liste ist endlos! Hah!) beschäftigt und wollen auch diesen Bands Zeit widmen. Also wird das neue Album Anfang 2005 den Tag sehen.
Stay metal and drink more mead! Everybody!

Metalitalia / Early-mid 2003

Link

MOONSORROW – Quando il metal serve per raccontare antiche leggende…

Pubblicato da Paolo "Cernunnos" Vidmar | 0 commenti

Anni fa gli Amorphis avevano timidamente cercato di farci assaporare le atmosfere della cultura finnica tradotte in musica. Ora ci sono i Moonsorrow a farci entrare in una dimensione distaccata, dove a parlare è l’amore per la propria terra, la Finlandia, il paese dei mille laghi, ma non solo… Il black metal con il tempo si è sbiadito, ora il metal epico domina la proposta dei Moonsorrow, forse gli eredi più accreditati al patrimonio lasciato dagli scandinavi Bathory. Il chitarrista della band, Mitja Harvilahti, ci introduce in un mondo oltre i confini dei ghiacci perenni…

CIAO MITJA, SINCERI COMPLIMENTI PER IL VOSTRO BELLISSIMO “KIVENKANTAJA”! POSSIAMO CONSIDERARLO IL VOSTRO MIGLIOR ALBUM ,ANCHE GRAZIE AD UNA PRODUZIONE ECCELSA…
“Grazie! Sì, ‘Kivenkantaja’ è senza dubbio il nostro miglior album, fino a quando non uscirà il nuovo ovviamente (ride, nda)! Sono totalmente soddisfatto della produzione, anche stavolta lavorare ai Tico-Tico Studios è stata un’esperienza bellissima e divertente”.

COM’E’ STATO TRATTATO IL VOSTRO ALBUM DALLA STAMPA? SIETE SODDISFATTI DELLE VENDITE FINO A QUESTO MOMENTO?
“L’album ha ricevuto davvero notevoli responsi. Non eravamo sicuri di come il pubblico e la stampa avrebbero potuto reagire, ma i commenti sono stati molto positivi e siamo molto soddisfatti di questo. Siamo anche abbastanza contenti di come stanno andando le vendite, è stata una sorpresa esser venuti a conoscenza del fatto che ‘Kivenkantaja’ era entrato nel sedicesimo posto della classifica qui in Finlandia! Però bisogna anche ammettere che non è facile vendere bene fuori dai nostri confini dato che cantiamo in finlandese; la nostra musica è poco esportabile da questo punto di vista”.

DATO CHE I TESTI SONO IN FINLANDESE, CE NE PUOI PARLARE? L’INGLESE NON E’ UNA LINGUA ADATTA PER DESCRIVERE LE VOSTRE SENSAZIONI?
“Ville, il nostro cantante, scrive tutti i testi e i contenuti cambiano da cd a cd. Ci sono alcune canzoni ancorate a fatti storici realmente accaduti, altri testi riguardano racconti fantasiosi e leggende antiche. I testi di questo nostro ultimo album sono molto poetici e al tempo stesso astratti (almeno lo sono per me…). La maggior parte delle canzoni sono malinconiche o riguardano la rabbia e la tristezza. Per contro ci sono alcuni casi in cui trattiamo poesia eroica. In ogni testo di questo album c’è un forte legame tra uomo e natura. Dovresti leggere i testi per farti un’idea più precisa. Tutti i testi li puoi trovare tradotti in inglese sul nostro sito internet. I Moonsorrow non cambieranno mai la propria lingua per l’inglese! Perché dovremmo farlo? Per avere più ascoltatori? No. La nostra lingua madre è troppo importante per noi, è un elemento essenziale nella nostra musica”.

POSSIAMO CONSIDERARE I MOONSORROW UNA ‘PAGAN METAL BAND’? QUAL E’ LA GIUSTA DEFINIZIONE PER IL VOSTRO GENERE?
“Senza ombra di dubbio i Moonsorrow sono una band pagan metal! Noi chiamiamo la nostra musica ‘Epic Heathen Metal’, ma anche folk metal, pagan metal, viking metal può andar bene come definizione. Non mi interessa di rientrare per forza di cose all’interno di un genere ben definito”.

LA CANZONE D’APERTURA, “RAUNIOLLA” E’ FORSE IL BRANO PIU’ COMPLETO DELL’ALBUM: CI SONO CORI, PASSAGGI ATMOSFERICI, FEELING EPICI E MOMENTI AGGRESSIVI. SEI D’ACCORDO CON QUESTA IMPRESSIONE?
“Sì, lo sono! Quella canzone è totalmente epica!”.

NON PENSATE DI SOSTITUIRE IN FUTURO LE TASTIERE CON STRUMENTI TRADIZIONALI IN MODO DA DARE UN TOCCO ANCORA PIù ‘ANTICO’ ALLA VOSTRA MUSICA? AD OGNI MODO L’USO DI TASTIERE CHE FATE E’ ECCELSO…
“Inizialmente volevamo che questo album suonasse più acustico, ma avevamo un budget ristretto e non potevamo permetterci un’orchestra. In futuro tutto è possibile, dipenderà da come saranno le nuove canzoni. Forse faremo a meno delle tastiere (anche se non lo credo!), vedremo come ci evolveremo musicalmente. Suonare strumenti ‘veri’ è sempre interessante e se ce ne sarà l’opportunità lo faremo”.

QUALI SONO I GRUPPI CHE TI PIACCIONO CHE SUONANO UNA MUSICA SIMILE ALLA VOSTRA?
“Personalmente credo che gli Enslaved siano in assoluto i numeri uno! Sono un loro fan sin dai loro primi album e il loro sound mi ha molto influenzato, ma non quello dei loro ultimi due album che non ho apprezzato troppo. Anche gli svedesi Thyrfing sono una buona band e i ragazzi sono simpaticissimi! Bathory ovviamente! Non si possono dimenticare le influenze dei Bathory nei Moonsorrow quando tu ci ascolti; sono stati sicuramente la nostra maggior influenza musicale. Mi piacciono anche i Finntroll ed i Ensiferum, ma soprattutto mi piace bere assieme a loro!”.

“MATKAN LOPUSSA” E’ UNA CANZONE MOLTO PARTICOLARE E DIVERSA DALLE ALTRE. SEMBRA IL RICHIAMO DI UNO SPIRITO SCIAMANICO. CREDI CHE IN FUTURO INCREMENTERETE IL ‘TOCCO ETNICO’ DELLA VOSTRA MUSICA?
“Non saprei… abbiamo solo qualche riff pronto per il prossimo album ed è troppo presto per dire come ci muoveremo in futuro”.

QUAL E’ IL MESSAGGIO PIU’ IMPORTANTE CHE TRASPORTA LA VOSTRA MUSICA?
“Il paganesimo, l’anticristianesimo, le tradizioni nordiche: tutti sono aspetti molto importanti per noi. Noi non vogliamo predicare, vogliamo soltanto esprimerci liberamente. Suoniamo musica principalmente per noi stessi e quando alla gente piace ne siamo felici! Diffondiamo il messaggio della musica, che racchiude un lato spirituale molto importante”.

QUAL E’ L’ASPETTO DELLA VOSTRA CULTURA FINLANDESE DI CUI ANDATE FIERI?
“Difficile a dirsi… il suono e lo spirito finlandese dei nostri testi, che sono figli del nostro paese e natura e di quelle esposioni nordiche che noi cerchiamo di far confluire nella nostra musica. Non stiamo vendendo l’iimaginario basato sulla sauna o sulla vodka finlandese come fanno altre band! Ad ogni modo sauna e vodka comandano (ride, nda)!”.

CREDI CHE LA CULTURA SAMI ABBIA INFLUENZATO INDIRETTAMENTE LA VOSTRA ATTITUDINE MISTICA NEL COMPORRE LE CANZONI? POTREI FAR L’ESEMPIO DEL BRANO “MATKAN LOPUSSA”…
“No, non lo credo. Non ci sono influenze Sami in quella canzone. Be’, forse qualcosina, ma le canzoni attuali suonano più kareliane e russe piuttosto che finlandesi”.

COME VANNO LE COSE CON L’ATTIVITA’ LIVE?
“Al momento abbiamo in programma solo un paio di concerti sicuri e si faranno in Finlandia. Spero presto di suonare nell’Europa centrale, ma non c’è niente di suicuro per ora”.

GRAZIE PER LA TUA DISPONIBILITA’, MITJA. SIAMO AI SALUTI…
“Rimanete pagani! Rimanete nel metal e bevete! Visitate il nostro sito internet www.moonsorrow.com!”.

Metal District / Autumn 2003

Link

Interview mit Ville

zu "Kivenkantaja "

Hi Ville / Moonsorrow! Erstmal Glückwunsch zum starken letzten Album. Es klingt fantastisch, wie ein Trip in nordische Sphären. Was sind die letzten News aus eurem Lager?

Hallo auch und danke für die netten Worte. Naja, Neues gibt's nicht wirklich. Wir haben kürzlich den letzten Festival-Gig für diesen Sommer absolviert und sehen jetzt alles ziemlich locker. Man sollte im Sommer eh nicht arbeiten, hehe...

Bitte stell die Band doch mal unseren Lesern vor.

MOONSORROW ist ein "epic heathen metal five-piece orchestra" aus Helsinki, Finnland. Gegründet wurde die Band 1995, und bis jetzt, 2003, haben wir 3 Full-Length Alben herausgebracht.

Wie würdest Du Eure Musik Leuten vorstellen, die noch nichts von Euch bisher gehört haben? Ein bisschen was von EINHERJER, ein paar Teile von epischen Bands wie BATHORY oder auch ENSLAVED?

Einfache Vergleiche sind bei Musik immer schwer und werden ihr meist nicht gerecht, aber du hast recht, mit Bands wie BATHORY kann man bei MOONSORROW nicht wirklich weit daneben liegen. Aber auch wenn wir eine Metalband sind, finden sich bei uns auch andere Einflüsse wieder. Wir hören viel progressiven Rock und Folk Musik, und ich denke man kann das auch teilweise gut raushören. Aber was solls, wir befassen und mit solchen Beschreibungen nicht wirklich. Es ist halt einfach epic heaten metal.

Kommen wir mal zu euren Einflüssen... Was inspiriert euch, sowohl musikalisch als auch außermusikalisch? Welchen Stellenwert haben Eure Wurzeln?

Was uns beeinflusst auf musikalischer Ebene ist eigentlich alles, was wir so hören. Aber darüber denken wir nicht so viel nach. Außermusikalisch sind vor allem Geschichte, Mythologie, die Natur und diverse Filme (Braveheart z.B.) ein großer Einfluss. Unsere Wurzeln hier haben ebenfalls ihren spezifischen Einfluss auf uns, sowohl musikalisch als auch anderweitig. Unsere Musik und die Themen die wir behandeln kommen alle aus der finnischen Natur, wir sind Finnen und wir sind auch stolz auf unseren Ursprung (aber gleich vorweg: das hat nichts mit Nazi-Zeug zu tun!!!)

Wie wichtig sind für Euch die Texte? Warum benutzt Ihr finnisch als Sprache?

Sie sind ohne Zweifel enorm wichtig, denn sie spiegeln die Bilder wieder, die von der Musik kreiert werden. Sie sind geschichten um die Musik zu stützen und sie haben alle ihre Bedeutung in Bezug auf das heidnische Konzept von MOONSORROW. Wir haben uns entschlossen Finnisch zu singen, da die Musik als auch die Themen an sich finnischen Ursprungs sind und wir einfach damit zu unseren Wurzeln Verbundenheit zeigen.

Die meisten Eurer Songs sind sehr lang. Wie schreibt ihr Eure Musik? Sind da ein paar Schritte die Ihr immer wieder verfolgt?

Es passiert einfach. Wir planen nie ein 14-Minuten Stück zu schreiben, aber bei dieser Art von Musik passiert es einfach dass es gegen Ende sehr episch wird.
Die Art wie ein Song entsteht lässt sich folgendermaßen beschreiben:
- Henri oder Marko nehmen ein paar ihrer Ideen auf ihrem PC auf
- Die Ideen werden der restlichen Band präsentiert, wenn wir sie mögen gehen wir zum nächsten Schritt, ansonsten beginnt alles wieder bei Nummer eins
- Henri erstellt an seinem PC eine Vorproduktion, bei der alle Musiker involviert sind, die zu dem Song Ideen beisteuern
- Die Vorproduktion wird der gesamten Band vorgestellt und bewertet
- Ich schreibe nun die Texte
- Wir proben den Song immer wieder, ändern Arrangements und so weiter
Sicher, es sieht sehr einfach aus, aber meistens brauchen wir viele Wochen oder Monate um einen Song fertig zu stellen. Manche Tracks sind sogar Monate lang vorbereitet worden, letztendlich aber dann doch wieder für nicht gut genug befunden worden...

Sind eigentlich ein paar Members von MOONSORROW auch in Side-Projekten aktiv?

Ja, eigentlich sind wir alle irgendwo mit dabei, sei es ein Side-Projekt oder nur eine einmalige Spaßsache... Die bekannteste Band ist wahrscheinlich FINNTROLL, in der Henri Keyboard spielt. Henri spielt außerdem in einer Prog-Rock Combo Namens LUOKKASOTA und in einigen natur-folk-Gruppen. Marko spielt Gitarre in einer neuen schwedischen Death Metal Band namens CHAOSBREED, er ist Drummer bei THE WICKED (Industrial Horror Metal) und natürlich auch in diversen Projekten mit von der Partie. Mitja ist Gitarrist bei THE SINKAGE (Death Metal), Lord Eurén spielt mit Marko bei den Black Metallern von GOREWINTER. Ich selbst spiele Bass bei AMORAL (progressive death metal) und Drums bei MAY WITHERS (Rock). Ich belasse es jetzt mal bei den Namen, denn jede Band zu beschreiben würde wohl Stunden dauern.

Was sind Eure Ziele mit MOONSORROW?

Die Welt zu erobern, haha. Naja, wir wollen einfach nur unsere Musik spielen und damit so viele Leute wie möglich erreichen und ansprechen. Wir wollen Alben aufnehmen, live spielen und wir werden es so lange tun wie wir Spaß daran haben.

Wie wichtig ist der Underground für Euch? Habt Ihr viele Kontakte?

Ohne Zweifel ist der Metal Underground enorm wichtig und ich würde sagen wir sind ein solider Teil davon. Wir kamen aus dem Underground und das werden wir immer im Kopf behalten. Vor allem der Support von Bands untereinander im Underground ist unglaublich wichtig!! Wir haben viele Kontakte, aber nicht mehr so viele wie noch zu Zeiten von Meat Hook Productions, dennoch pflegen wir sie. Es ist immer wichtig genügend Metal Maniacs zu kennen.

Das Internet: good or bad?

Beides. Wenn's nur um die Distribution der Musik von kleineren Bands wie uns geht, dann ist das Internet eine super Möglichkeit den Fans ein bisschen kostenlose Musik zukommen zu lassen. Komplette Alben hingegen werden von einigen Leuten einfach heruntergeladen und wir Musiker haben nichts davon, das ist die Schattenseite. Aber ich vertraue einfach auf die wirklich Fans, die sich unsere Alben wenn sie ihnen gefallen auch kaufen! Naja, aber letztendlich kann man gegen diese Entwicklung eigentlich eh kaum etwas tun.

Kommen wir mal zur finnischen Szene. Es gibt ja Bands, große Bands, die jeder kennt... aber ich denke mal da ist immer noch mehr, oder?

Natürlich, einiges mehr ist hier zu entdecken. Die finnische Szene ist sehr gut und in jeder Ecke gibt es viele kleine Bands zu entdecken die sehr talentiert sind. Der "Finnische Sound" hat viele beeinflusst und ich finde es erstaunlich, wie professionell es hier mittlerweile zu geht. Ich möchte jetzt hier keine Schleichwerbung machen, aber checkt doch einfach mal auf unserer Homepage unter www.moonsorrow.com die Linkliste zu unseren Freunden.

Welche waren die letzten 3 Alben die Du gekauft hast?

Das letzte war MASTER'S HAMMER, "Slágry" und "The Gang's All Here" von den DROPKICK MURPHYS. Zuvor glaub ich hab ich eine Kopie von SILENTIUM's "Sufferion - Hamartia Of Prudence" bekommen, eine richtig starke epic doom metal Scheibe.

Alles klar! Tausend Dank für die Zeit die Fragen zu beantworten und viel Glück weiterhin!

Thank you for supporting Moonsorrow. Keep the flame burning and the sword up
high!

Noise.fi / April 2003

Link

Toimittaja: Toni Peltola
Julkaistu: 02.04.2003

Suomalaisen pakanuuden kulminoituma Moonsorrow on juuri julkaissut kolmannen pitkäsoittonsa. Levy tottelee nimeä Kivenkantaja. Tiukkoihin haastattelukysymyksiin vastasi bändin laulaja/basisti Ville Sorvali (V).

-Nyt kun suomalainen tarviurheilu on suosionsa huipulla, niin aloitetaan perinteisellä hiihtokysymyksellä. Kivenkantaja on nyt ulkona, miltäs nyt tuntuu?

V: Hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä, onnistuimme tyydyttämään suuruudenhulluutemme jälleen kerran.

-Joukossamme on luultavasti ihmisiä, jotka eivät vielä tiedä, mikä bändi Moonsorrow oikein on. Kertoisitko näille ihmisille vähän faktaa orkesterista?

V: Moonsorrow'n perustivat vuonna 1995 Ville Seponpoika Sorvali (ts. minä) ja Henri Urponpoika Sorvali, tarkoituksenamme luoda eeppistä musiikkia löyhästi hahmotellun pakanallisen konseptin ympärille. Vuoteen 1999 mennessä tuli tehtailtua pari demoa ja siitä eteenpäin homman nimi alkoikin sitten selkiytyä, kun Marko Tarvonen, Mitja Harvilahti ja Lord Eurén kukin vuorollaan liittyivät orkesteriin. Kivenkantaja on järjestyksessä kolmas levymme ja sen myötä jatkamme kohti eeppisempää, pakanallisempaa ja metallisempaa ilmaisua.

-Nauhoititte Kivenkantajan TicoTico -studioilla Ahti Kortelaisen johdolla. Sujuivatko nauhoitukset hyvin ja ongelmitta?

V: Nauhoitukset sujuivat ennakko-odotusten mukaisesti eli hyvin. Ahdin kanssa on aina ilo työskennellä ja hän osaa myös tehdä meidän työmme helpommaksi. Valitettavasti studioaikaa oli varattu vain kolme viikkoa (miksaus mukaanlukien), joten kiirehän siinä loppujen lopuksi oli kuitenkin tulla.

-Mitkä ovat omat tuntonne Kivenkantajasta?

V: Henkilökohtaisella tasolla olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Demovaiheessa yritys kyllä tuntui musiikillisesti hyvinkin riskialttiilta, mutta epäilykseni hälvenivät sitä mukaa kun levyn nauhoitukset etenivät. Kappaleiden sovitukset onnistuivat yli odotusten ja niiden toteutuksessa päästiin juuri niin lähelle täydellisyyttä kuin olemme tähän mennessä voineet päästä.

-Minkälaista palautetta olette saaneet levyn tiimoilta?

V: Tähän mennessä lähinnä kehujen ja ylistyksen väliltä, mutta harva sitä negatiivista palautetta vaivautuu edes antamaan. Levy on saanut rohkaisevaa vastakaikua niin kriitikoilta kuin faneiltammekin. Ylivoimaisesti mielenkiintoisin palautteen muoto on listasijoitus (16.), joka on jo sinänsä pienoinen yllätys, koska luulimme oikeasti tekevämme epäkaupallisinta levyämme tähän mennessä.

-Musiikkinne on kehittynyt joka levylla roiman annoksen. Onko kehitys ollut tietoisesti haettua vai onko se tapahtunut ihan luonnollisesti?

V: Sinänsä sen voisi sanoa tapahtuvan luonnollisesti, koska teemme musiikkia aina puhtaasti fiilispohjalta emmekä ajattele sitä, mitä olemme aikaisemmin tehneet. Olemme toki aikojen saatossa asettaneet tavoitteeksemme tehdä jokaisesta levystä edellistä suuremman, mutta toisaalta tuo tavoitekin asettui konseptiin ikään kuin itsestään. Kehitys on luonnollista myös siltä kantilta, että olemme kaikki kehittyneet soittajina ja osaamme katsoa musiikin kenttää laajemmin kuin esimerkiksi kolme vuotta sitten.

-Levyn kappaleet ovat moniosaisia ja olette käyttäneet paljon erilaisia instrumentteja. Miten toteutatte Kivenkantajan kappaleet keikalla?

V: Studiossa tosiaan saimme käytettyä yli 70 raitaa, joten on selvää, että levyn kappaleita ei ainakaan voi livetilanteessa toisintaa. Ei kyllä tarvitsekaan sen puoleen. Koska keikoilla on nimenomaan tarkoitus tarjota elävää musiikkia, karsimme sovituksia juuri niin paljon kuin on välttämätöntä biisien toteuttamiseksi 5-7 miehen voimin. Sinfoniaorkesterin ja venäläisen mieskuoron avulla saisimme varmasti aikaan paljon enemmän, mutta toisaalta, mehän olemme loppujen lopuksi vain rock-bändi.

-Olet yksin Moonsorrow'n sanoitusten takana. Mistä ammennat inspiraatiosi biiseihin?

V: Sanoitukset vain pulpahtelevat ulos muiden ajatusten seasta, joten erityisiä inspiraationlähteitä on vaikea eritellä. Koska kappaleet kuitenkin keskittyvät pitkälti 1000 vuoden takaisiin tunnelmiin, on eräänlaisena polttoaineena oltava kiinnostus historiaan ja kansanperinteeseen. Kirjoitan tekstin yleensä silloin, kun musiikki on kokonaan sävelletty, joten musiikin minussa herättämät tuntemukset rajaavat luontevasti aihepiirin, josta kirjoitan.

-Levyn lopetusbiisi Matkan Lopussa poikkeaa levyn muista biiseistä hyvin paljon. Kappaleen sävel onkin traditionaalinen. Kertoisitko biisin taustoista vähän tarkemmin?

V: Tietääkseni kappale on venäläinen kansansävelmä, joskaan en ole koskaan kuullut alkuperäistä. Henri sitä alunperin ehdotti ja teki demosovituksen, joka kuulosti kaikkien mielestä hyvältä. Laulamaan napattiin Henrin vanha luokkakaveri Petra, ja studiossa sovitusta muutettin vielä aavistuksen verran haikeammaksi. Kappale esittelee levyllä aivan uuden puolen Moonsorrowsta ja tuskin jää keneltäkään ainakaan huomaamatta.

-Miltä loppuvuosi 2003 näyttää Moonsorrow'n silmin katsottuna?

V: Tiedossa on muutama keikka kevään ja kesän mittaan ja toivottavasti muuten mukavaa oleilua. Neljäs levyhän tulee kuitenkin vasta aikojen päästä. Spikefarm myös julkaisee loppuvuodesta uusintapainoksen debyyttialbumistamme Suden Uni, mutta siitä lisää, kun asiaan on saatu enemmän selkoa.

-Tämä kysymys on yleisön pyynnostä: Mistä olette hankkineet keskiaikaiset varusteenne ja miekkanne?

V: Mitään emme siis ole valmistaneet itse (kenties haluaisimmekin mutta aika ja taidot tuskin riittäisivät), vaan romppeet on rehellisesti lainattu larppaavilta ystäviltämme Harmaasusista.

-Lopuksi vielä terveisenne LMSN:n lukijoille. Sana on vapaa.

V: Mitäpä tässä. Kiitokset haastattelusta ja kaikkea hyvää LetsMakeSomeNoiselle. Heviä pitää soittaa lujaa.

Imperiumi.net / May 2003

Link

16.05.2003

Moonsorrow pukkasi kolmannen pitkäsoittonsa pihalle jokin aika sitten, ja nyt olikin sopiva hetki kysellä Ville Sorvalilta, miltä levyn saama suosio näyttää Moonsorrow'n silmin. Lähestulkoon minuutilleen mies rysähtikin paikalle vahvasti topattuna.

Bändin historia sun muut kuivan kalmakat faktat löytyvät kotisivuiltanne www.moonsorrow.com, joten ohitetaan ne ja siirrytään suoraan asiaan. Uusi levynne "Kivenkantaja" on nyt ollut kolmisen viikkoa ulkona ja se roikkuu vieläkin Suomen Virallisella Listalla.

- Joo...(naurua)... Olihan se ensimmäinen viikkokin jo aika hupaisa yllätys, jos ihan rehellisesti sanotaan. Studioon lähdettäessä oli sellainen mieliala, että nyt tehdään epäkaupallisin levy ikinä. Hauska yllätys kaikkiaan.

Miltä se sitten näyttää bändin silmään, kun Listalla tulee ensin vaikkapa Britney Spears, sitten Moonsorrow ja sen jälkeen taas joku Nylon Beat?

- Se näyttää... aika mielenkiintoiselta. Itseasiassa kuulin tänään yhdeltä kaverilta, että olimme ensimmäisellä viikollamme esimerkiksi Gimmelin yläpuolella.

Entäpä uuden levyn tekeminen sitten? Menikö kaikki ilman suurempia ongelmia?

- Se meni todellakin ilman suurempia ongelmia, ja tällä kertaa materiaali oli valmista vissiin viikkoa, vai oliko jopa kahta, ennen studioon menemistä. Näin ollen meillä oli aikaa treenata niitä biisejä ja sovittaa ne oikein viimeisen päälle.

Henrihän taisi mainita jossain haastattelussa, että "Voimasta Ja Kunniasta" oli sellainen lerssiä kasvattava levy, ja tällä uudella sitä ei sitten pysäytä mikään.

- Tämä levy meni kieltämättä vähän mahtipontisiin mittasuhteisiin. Se tosin taisi olla tarkoituskin alun alkaen. Siihen tässä ollaan koko ajan menty.

Entä sitten bändin promokuvissa näkyvä varustus? Miekkaa ja rengaspaitaa on vähintäänkin riittävästi. Ovatko esimerkiksi rengaspaidat itse tehtyjä?

- Ei sentään. Tosin, jos minulla olisi pari kuukautta sellaista aikaa, ettei täytyisi mennä töihin tai opiskella, mutta saisin silti rahaa, varmaan tekisinkin rengaspaidan. Nykyisellään aika vain ei riitä.

Miten tuollaisen rengaspaidan saa sitten ihan käytännössä päälle?

- No, ainakin minun ja Mitjan käyttämä taktiikka on se, että mennään kyykkyyn ja otetaan paita sellaiseen myttyyn. Sitten se vain valutetaan selkää pitkin alas. Niin... ja jos ei halua, että se jää hiuksiin kiinni, ei muuta kuin muovipussi päähän.

Uudesta levystä vielä sen verran, että musiikki meni aimo harppauksen sinne massiivisempaan suuntaan, ja samalla kansitaide muuttui aika tavalla. Mistäs moinen päätös?


- En minä oikein tiedä, mikä siinä oli takana. Sehän oli Henrin idea alunperin. Halusimme vain tehdä pelkistetyn ja koruttoman lay-outin vastapainona tämän levyn suuruudelle. Kaikki pitivät ideaa hyvänä, ja kun rahoitus onnistui, se toteutettiin. Kyseinen kivihän komeilee nykyään Spinefarmin takapihalla.

Onko sinulla keikoilla jotain poppakonsteja, joilla saat kurkun kestämään setin läpi, vai riittävätkö nämä pidemmät soitantaosuudet biiseissä siihen, että kurkku ei karahda?

- En kyllä tiedä, miten sen ennen tein, siis silloin, kun en omannut mitään tekniikkaa. Kun nauhoitimme "Tämä Ikuinen Talvi" -demon, menetin ääneni käytännössä päiväksi. Nyt kuitenkin, kun laulutekniikkani on kehittynyt, ääni kestää paremmin. Periaatteessa hommahan toimii samalla tavalla kuin oikeasti laulaessa, eli käyttää vatsanpohjaa ja keuhkoja enemmänkin, kuin sitä kurkkua.

Entäpä ulkomaat? Oletteko siellä soitelleet?

- Ei koskaan. Olisi kyllä kova hinku... tai no, ei oikeastaan edes hinku. Olisihan se kuitenkin mukavaa päästä sinnekin soittelemaan, kun jengiltä tulee postia ympäri maailman, missä kysellään, että koskas sitä tullaan tänne soittamaan. Rahastahan se kaikki on kuitenkin kiinni.

Minkälaista on Moonsorrow'n kiertely?

- Kiertueitahan me emme ole tehneet, vaan pikemminkin sellaisia pistokeikkoja. Ne noudattavat aika pitkälti sitä peruskaavaa, eli mennään bussilla jonnekin, nautitaan hieman virvokkeita, puhutaan politiikkaa, jolloin puolet jätkistä suuttuu eikä puhu enää ollenkaan, soitetaan keikka, nautitaan lisää virvokkeita ja lähdetään kotiin. Jos hyvä tuuri käy, päästään tappelemaan. Yksikin kerta osui kohdalle, kun liikaa virvokkeita nauttineena nukuin onnellisesti bussissa, ja muu porukka kävi huoltoasemalla kohdaten jonkun riitaahaastavan porukan.

Meneehän se ilta noinkin...

- Eihän se mikään itseisarvo ole, mutta pääasiahan on, että on hauskaa. Tai enhän minä nyt sano, että tappelu mitenkään hauskaa olisi. (naurua)

Entä sitten sellainen "unelmakiertue"? Mistä minne ja kenen kanssa?

- Vaikea sanoa. Ehkäpä... tai no ei... Ehkä joku yhteiskiertue Thyrfingin kanssa voisi olla aika nasta juttu. Pohjoismaat ja Keski-Eurooppa olisivat hyviä kohteita. Olosuhteiden pitäisi olla täysin kunnossa, ettei millään pakettiautolla lähdettäisi.

Nostetaanpa sitten esiin tämä iänikuinen MP3-kysymys. En muistanut käydä sivuiltanne katsomassa, josko siellä olisi sampleja uudelta levyltä...

- Itseasiassa meillä on oma sivu mp3.comissa. Uudelta levyltä on siellä yksi edit, kun ei olla jaksettu tehdä enempää. Kokonaisuutena netti ja MP3:t ovat sekä hyvä että huono asia. Esimerkiksi tällaiselle pienelle bändille se on hyvää mainosta. Ehkä niiden perusteella joku ostaa levyn ja tulee keikoille. Tämän takia en MP3:sia ainakaan vastusta. Sehän on sitten asia erikseen, kun joku vain ottaa netistä koko levyn eikä osta sitä. Omaa leipäänsähän nuokin ihmiset toisaalta nakertavat, sillä jos kaikki ottavat meidän levymme netistä ja kukaan ei sitä osta, Spinefarm tuskin uusii meidän sopimustamme.

Sopimuksista kun päästiin puhumaan, mikä on tilanne Spinefarmin ja Moonsorrow'n välillä? Vieläkö on levyjä jäljellä?

- "Kivenkantaja" oli viimeinen levy, eli nyt on sopimus katkolla. Todennäköisesti Spine uusii sopimuksemme, mutta neuvotellaan nyt ensin ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Kepeästi aihetta vaihtaen päästäänkin sitten muuhun Moonsorrow-tauhkaan, kuten bändipaitoihin. Niitä taisi olla ainakin jokunen?

- Kaksi designia oli, mutta ne ovat molemmat loppuunmyytyjä. Uusien olisi tosin pitänyt tulla jo. En sitten tiedä, minne ne ovat jääneet.

Entäpä mitä itse sitten haluaisit nähdä Moonsorrow-tuotteena? Sotavasara tai jotain vastaavaa?

- No joo... ensimmäinen toive olisi kalsarit. (naurua) Toinen olisi pienet Moonsorrow-riimukivet, joilla voisi heitellä herjaajia otsaan.

Kalsareita ajatellen... voisivatko siinä sitten urheat uroot puolustella pienuuttaan sillä, että kalsareissa lukee "Tämä Ikuinen Talvi"? Kaikkihan tietävät, mitä kylmä tekee tiedätte-mille.

- Niin, tai vastaavasti kun etupuolella lukee "Kivenkantaja"...

Sinä kirjoitat sanat ja Henri musiikin. Entäpä muut?

- Näinhän tämä homma tosiaan toimii. Muut osallistuvat siinä, missä tahtovat ja ehtivät. Minulla nuo ideat loppuivat musiikin puolella jo aikoja sitten, joten sen takia vain sanoitan nykyään. Saa sitten nähdä, miten on asioiden laita jatkossa.

Entäpä sitten uuden levyn sanat? Omasta mielestäni sanoitusten tyyli hieman muuttui.
- Sinähän taisit siitä jo arvostelussakin sanoa. Sehän on vain hyvä, jos tulee kritiikkiä ja kommentteja asioista. Minua lähinnä vituttaa nämä jees-miehet, joiden mielestä kaikki on ok. Mutta niistä sanoista... Itse en ainakaan tunnista, että tyyli olisi muuttunut. Olen kirjoittanut ne samalla tavalla kuin ennenkin.

Mistä sitten haet inspiraatiosi sanoituksiin? "Voimasta Ja Kunniasta" toi erittäin vahvasti mieleen Kalevalan.

- Kansanperinnettähän minä siinä tavallaan yritän vaalia. En minä tietenkään yritä mihinkään tiettyyn muotoon noita sanoja kirjoittaa. Ei siinä tule mietittyä, että miten joku Eino Leino tuon saman sanoisi. Ideat ovat kuitenkin tuhannen vuoden takaisessa suomalaisessa ja pohjoismaisessa meiningissä. Myös luonto vaikuttaa hirveästi... ja Eino Leino.

Vielä olisi pari kysymystä jäljellä. Musiikkivideot ovat niistä yksi. Moonsorrow ei ole tainnut sellaista tehdäkään?

- On! Meillähän on sellainen vuonna keppihevonen -keikalta kuvattu "Sankarihauta"-video. Se on tavallaan netissäkin... tai siis nyt se ei ole, koska meiltä on serveritila aika vähissä.

Entäpä sellainen ns. "normaali" video? Olisiko se sellainen levy alkaa-video alkaa ja levy loppuu-video loppuu -tyylinen ratkaisu? Vähän kuin elokuva.

- Työn alla, työn alla. Me olemme nyt kuvanneet siihen soitto-osuudet. Mitja ohjaa sen, ja en tiedä, mitä ideoita hänellä on sen jatkon kannalta. Eiköhän siihen jotain hienoa vielä kehitetä. Se on sellainen lyhennetty versio biisistä "Jumalten Kaupunki". Biisihän kestää suunnilleen kymmenen ja puoli minuuttia, ja se on ihan saletti, että edes 667 Sekuntia ei suostu näyttämään sen pituista videota.

Missä muualla sitten edes voi nähdä kyseisen videon?

- 667:ssa. (naurua) Sehän on selvä, että jos pistää vähänkään enemmän rahaa kiinni videoonsa, se ei enää kannata.

Eikö tämä video tule nyt vähän myöhässä, kun YLEn kanavilla pyörii taas Listakin. Ensimmäisellä viikollahan olisi ollut saumaa... jopa?

- Totta tuokin, mutta emmehän me voineet arvata, että edes oltaisiin missään listalla. Eivätkä ne olisi sitä kuitenkaan näyttäneet.

Luin tuossa vuoden 2001 SFPerkelettä, ja sieltä pisti tuttu nimi silmään. Oletkos se sinä joka olit siellä hommissa?

- Joo, kyllähän se minä olin.

Missä vaiheessa sitten iski sellainen fiilis, että ei helvetti, tässähän ollaan nauhurin väärällä puolella?

- Ei se iskenyt missään vaiheessa. Teen niitä hommia vieläkin, ja en tiedä miten tähän kukakin suhtautuu, kun katsoo Imperiumin messulautaa, mutta olen töissä Infernossa. Itse en näe mitään järkeä tässä näiden kahden median välisessä "sodassa", sillä luen itse molempia ja molemmissa on omat hyvät puolensa. Toista voi lukea paskalla ja toista, kun on tietokoneen ääressä.

Miltä se sitten tuntuu, kun tekee ns. molempia hommia, kun tulee tilanne, jossa soittaa vaikkapa samassa paikassa samaan aikaan jonkun kanssa? Mennäänkö siinä sitten, että "Moi, me soitetaan ennen teitä. Vedetäänkö haastis tässä välissä?"

- Oikeastaan tähtään juuri tuohon perjantaina, kun me soitamme Northerin kanssa Tampereella. Pitäisi äijien kanssa sopia sinne haastis. Mutta eipä siinä mitään. Mielestäni on hauskaa tehdä hommia nauhurin molemmin puolin, sekä tehdä että antaa haastatteluja. Minähän tosiaan tein journalistin hommia jo paljon ennen ensimmäistäkään Moonsorrow'n haastattelua.

Voisitko vielä heittää tähän jonkun loppukaneetin?

- Stay heavy, juokaa simaa ja heittäkää herjaajia ja etenkin Imperiumin ja Infernon välille vihaa lietsovia pienikokoisilla riimukivillä päähän!

Näihin sanoihin on hyvä lopettaa. Koittipa myös viikonloppu Tampereella ja Moonsorrow näytti olevansa erinomaisessa esiintymiskunnossa. Kunnossa oli myös yleisö, lukuunottamatta erästä sammakon näköistä riitapukaria. Noh, joka kaupungissa erikoisuutensa. Olisipa ollut niitä riimukiviä... tai edes uuden levyn kannessa komeileva jötikkä.

Rising Darkness / November 2003

Link

Interviews Moonsorrow - via mail 24.11.2003

Answered by Ville Seponpoika Sorvali


Alright here we go! Let me at first welcome you and thank you for the time you are taking for that interview!

Ville :
Thank you for your support, friend.


In the year 2000 your first full album "Suden Uni" appeared on the market. Now three years later you decided to re release this album. How did you com on this? Because it has a special meaning to you?

Ville :
The original pressing of the album was only 2000 copies, they sold out pretty quickly and there were still many people asking for a copy. Our previous label got into financial difficulties, so they could not fill the demand. Spinefarm got the idea of the re-release, bought the license, and we thought of adding some extra material to make it a good reissue package. And finally all of our fans can have the album. We are still very proud of the album, and it has a special meaning because it's our first album.


There is a strong pagan feeling coming up through your music. As far as I hate to put music into a certain drawer I am more interested about your personal engagement. What makes paganism and everything around it so interesting that it has such a influence on you and your music?

Ville :
Paganism is my way of life, and it affects everything I do on a certain level. It's hard to explain any further.


If I think about paganism I must think first of all about a strong relationship to the nature and all its elements. Would you agree with me and if so how would you define your relationship?

Ville :
I definitely agree. To me paganism is mostly dealing with the nature, as nature is the basis of all primordial pagan beliefs. My relationship with nature is a combination of love, reverence and admiration. I like to be surrounded by nature, and I try to do as little harm to nature as humanly possible.


If you think about all the ancient times when all this was very common have you ever had the wish to go back in time to see and feel how life was there? Just to get out of our perverted world?

Ville :
I'd like to see what it was like back then, for sure. That's why I've been watching all those movies and reading history, hehe. But I can still adapt to the life in the modern world, it's not a problem. I'm sure all times have had some features I wouldn't like.

In Germany everything about the ancient times has become very popular. There are several medieval markets and stuff like that. On one side in my opinion it is good that people keep the thoughts about those times alive but on the other everything turns around the money you can make out of it. What about in Finland?

Ville :
We have these medieval markets in Finland also. It's good to remind the people of those times and get them interested. It's just that the common view of past times can be quite narrow. I don't care that much about the cashing, at least the medieval markets are something fun to do on holidays.


"Suden Uni" the title of your re released first Album. I think the meaning is something like "The Dream Of A Wolf". A very interesting title to me because the wolf is one of my favourite animals. They are absolutely social, don't hurt anybody just for fun, not like human beings and of course they are absolutely beautiful. Has the wolf a special meaning to you, too?

Ville :
Yes, wolf is one of my favourites among wild animals. It is a very special creature, and it was natural for me to choose it as "the leading figure" of "Suden Uni". I hail the care, the courage and the freedom that wolves represent.


What do you think, how would a dream of a wolf look like?

Ville :
The wolf's dream is all about serenity. It's about living in peace and being left alone by the purposeless human society. The wolves do not need cities, they need forests.


If I would go on holiday in Finland which place would I have to visit in your opinion and why especially this one?

Ville :
You should visit the Suomenlinna sea fortress, by the shore of Helsinki, in midwinter. It's not that comfortable, because it's really cold and windy out there, but it's an extraordinary peaceful and majestic place that makes you forget about yourself and the hurries of this world for a while.


One thing I would really enjoy when on a visit in Finland is to take a ride in a dog sled into the white nature with a big layer of snow on everything and enjoy the feeling of pure nature and everything so calm because of the snow. Have you ever done this?

Ville :
No, I haven't done it. I live in Southern Finland, and there usually is not enough snow to do that, and of course we don't have any dog sleds in the capital area, heh. I guess I could do it if I ever visit Northern Lapland, it would be a great experience I'm sure.


On festivals I was able to learn some "very important" words in Finnish like for example: kippis, haista vitu, perkele. Which words would I have to know in your opinion?

Ville :
"Kippis" (cheers) is correct, but the other words are actually spelled "haista vittu" (fuck you) and "perkele" (a very strong and traditional swear word, impossible to translate in its full meaning, and you have to say it like "perrrrrrkele"). Other words of specific importance are "olut" (beer), "jääkiekko" (ice hockey) and "jääkarhu" (polar bear) - not that there would be any polar bears in Finland.


Thank you very much again for all the time you took answering my questions! As far as I don't like last words questions I won't bother you with this. If you really want to it is of course up to you!
Kippis!

Ville:
Thank you for this interview, and kippis to you too!


martin

Metal-Rules (Heart Of Metal) / August 2003

Link

Answered by Marko and Ville

Finland´s own armored crusaders Moonsorrow, have been making themselves known by their three somewhat pompous epic Heathen Metal full-length albums thus far. Their latest battle saga titled KIVENKANTAJA (“Stonebearer”), really displayed more than well these young warriors´ true abilities to be one of the leaders of the genre and some of the best and finest troops in the ´Viking Metal´ department.
I had the pleasure to talk about their latest album with the band´s drummer, Marko, and vocalist/bassist, Ville, a while ago and found out the guys´ thoughts about the album and many other things as well. So, let´s drop all the battle axes and swords for a while now... Marko and Ville came to talk in peace, hah!

Since you have a very detailed history section about Moonsorrow on your homepage, I will leave any questions concerning the band´s history out of this interview, and rather concentrate on talking about some of the current activities and matters of Moonsorrow instead, if that´s ok with you guys?

So let´s start off with a couple of questions about your new album titled KIVENKANTAJA. First off, I´d like to know what each of you think of that particular album. Are you still happy with it the same way when the mixing was finished for it at Tico Tico studio?

Marko: Yes, why bother us to tell our history as it´s available straight from our website. KIVENKANTAJA is definitely our best effort to date, that´s for sure! There was like a month during which I didn´t listen to the album at all and then when we started to rehearse for the gigs I had to listen to some of the songs and bring some arrangements to my mind again, heh! I was stunned when I heard some songs really!



So, you could say Marko that you pretty much succeeded in captivating some really epic and chilling moments for this particular album?
Marko: The most chilling, yes. That was the purpose of course.
Ville: I definitely agree. If I didn’t have any Moonsorrow albums, KIVENKANTAJA would be the first to buy. What comes to the productional matters, we were very happy when leaving Tico Tico, and - except for the chorus on “Unohduksen Lapsi” (I didn’t like the mix in the first place). I still can’t find anything to complain about. The album sounds great, hell yeah it does!



Could you be a bit more specific with your somewhat ´praiseful´ yet kind of brave words about KIVENKANTAJA and tell to some of the readers of Metal-Rules.com who still haven´t got a chance to hear the album, what are some of those musical elements on the album that provide a listener an ultimate journey through the soundscapes of one of the most epic and strongest Viking/Heathen Metal albums put out ever by an ambitious group of musically visionary and hungry warriors?
Ville: We actually felt being quite free of expectations when putting the album together, and I guess that's the overall feeling of the album. It's an honest, simple piece of musical work. We took the cold metal a step further and added the increasing influence of folk and progressive music there. The grandeur was in the design, and I'm glad it caught up on the audience just as it did.


And if we expand this same topic to the most important thing, namely to the songs of KIVENKANTAJA, could each of you still say that you´re completely satisfied with the songs on it, both musically and lyrically as well? Or have some of those little ´fuck-ups´ on it, from your point of view of course, started already occurring... (if there´s any)?
Marko: No, as there isn´t any of those fuck-ups on KIVENKANTAJA. Of course there are some parts we could have focused more on the mixing, but they are such tiny little things here and there.
Ville: No fuck-ups, these few are among the best songs we’ve ever made. I even am satisfied with the lyrics this time.



Could it be said that you really put an extra effort into your lyrics this time around, like pushing yourself constantly to some goal-orientated direction in order to achieve a strong and most rhyming lyrical content for the songs as possible? And were there any lyrics that needed to be worked harder with than some others?
Ville: I always tend to put all my energy to the lyrics when I'm writing them, but yes, this time I managed to push myself a bit further mentally. The actual challenge is not to write a story, it is to fit the story into the music, but this time I somehow succeeded to come up with stories that were lines and verses from the beginning, and I think they are a lot more consistent than on previous albums because of that. None of the lyrics was particularly hard compared to each other, but I used a lot of time working with all the small details in "Raunioilla", "Unohduksen Lapsi" and "Tuulen Tytär".


What could you tell about the song writing process for KIVENKANTAJA? I believe to get all these songs done for KIVENKANTAJA was actually many ways harder and time-consuming, due to a larger and more variable use of different instruments on it, compared to your previous album VOIMASTA JA KUNNIASTA. Did you face any setbacks while composing and arranging some of those instruments for this album at the very early stage of your song writing?
Marko: We like to write and stress a little. We´re at our best then. The songs were written between August - November 2002, so it basically has only the new material, well, some parts were written before VOIMASTA... though and used in here. We experimented on some new instruments never before heard in Moonsorrow also - like violin, pedal-harmonium and female vocals.
Ville: These new elements were arranged by Henri and recorded separately. Supposedly there were no major setbacks at any point of the process.
Marko: Ragnarök Mobile ™ recording facilities were great help as the album is recorded in many different places and ultimately completed at Tico Tico studio.


Was Tico Tico somehow an obvious choice to go and record this new album there? The Tico Tico ´magic´ reigns supreme or what, eh?
Marko: Tico Tico is always the first choice. We always book them for the next albums after each one has completed so we never really have thought any other alternatives. Ahti Kortelainen is so nice and easy to work with so why to change. The next album is going to be recorded there also in 2004.


When you started thinking of the songs for this album, did you kind of have a thought haunting somewhere back in your minds that KIVENKANTAJA should have both the most colossal and most pompously epic sound and songs, let´s say, compared to your previous album VOIMASTA, which also was a very strong effort from you as far as its epic atmospheres were concerned?
Marko: Yes, there´s always the problem how to top the previous works, but so far we´ve succeeded in it. I think the next album is going to have more dynamic variations. We cannot always do the most bombastic and heaviest wall of sound thing you know. But don´t ya worry, “more is more”-motto to Hell with it! I´m personally going to concentrate on the more guitar-oriented stuff on next album, so it´s going to be a very interesting concept (although its time isn´t yet).
Ville: I don’t know if the purpose ever was to always make bigger and more cinematic music than on previous albums, but so far it has happened quite “easily” (if I could use that word?). I personally have no rush whatsoever to give a single thought on the next album, so we will have to see about that later.


Still, somehow I believe some tiny, but healthy pressures are always there, raising out of the shadows of your previous successful album and forcing you always to drive for the best things that you may or may be not able to come up with musically. Your previous album always seems to be the one that basically works out as a ground for your next effort. Do you guys agree, well, at least partly?
Marko: Yes, of course. We´re at our best under a little stress. Our every album is very different compared to each other and so shall be the next.



What impressed me a lot on KIVENKANTAJA is that you have very strong and well-arranged - almost breath-taking choir sections on this album; for example the opener song called “Raunioilla” is such a piece of masterpiece for having some of the finest choir sections I have ever heard on a metal album. Obviously all the time and efforts that you have put into your songs, could be said that have truly paid off you splendidly, correct? You just must be most satisfied with them. Am I right?!
Marko: Okay, if you ask from some real choir leader what would he think of these Moonsorrow dudes´ choir parts on KIVENKANTAJA, he would probably laugh his ass off! We of course, did our best with the choirs. We simply don´t have the budget to hire a real choir nor we wanted to. We like to sing. We like to sing very much (especially in the studio hungover!). Of course those choir parts don´t sound the same at the stage as there are only 4-5 guys singing, but it´s the same thing with the instrumentation (is this an English word?). We have a studio MS and a live MS. Same band, slightly different sound, tho.
Ville: We are definitely not professionals, so yes, we are very satisfied with the choir parts. All we need to do now is to learn to do the same thing live.


I assume that you may probably continue to pay attention more and more to those choir sections on your future efforts as well; especially now when you have sort of found ´a true winner´s recipe´ on KIVENKANTAJA! You see, well-executed choir parts can really give some ´extra vibes and kicks´ to a listener, so I strongly believe, especially in Moonsorrow´s case that those realtively pompous choir sections in your forth-coming songs won´t be ignored at all. I bet they are, however, an integral part of Moonsorrow´s basic sound already. Just correct me if I´m totally wrong concerning this...
Marko: Yes the choirs have worked out pretty well in the audience. They´re catchy and easy to singalong at our shows. That´s nice. One thing is sure, we never stop using harsh vocals. Also I don´t want Moonsorrow sound like Therion with all vocals by choirs/classical singers. We really try to avoid that opera-stuff. Anyway this doesn´t mean I don´t like Therion. Christofer has always done great albums. Really innovating.



When your songs started taking their somewhat lengthy shapes near by the final finishing moments on KIVENKANTAJA, I was just wondering was there any pre-planning for some of these songs in the Moonsorrow camp? I mean, the way you had set some sort of an optimal time-frame for these particular songs as far as their maximum length was concerned, kind of trying avoid adding too many parts into them for the sake of the length and keeping them better sort of in a decent length?
Marko: We never have worried about the length of the songs. In Epic Heathen Metal ™ it´s almost impossible to write a 4-minute song. Should I try one for the next album? Nah! The thing is that we don´t have a typical ´verse-chorus´ Pop song structure very often. On KIVENKANTAJA there are some choruses though. What I mean is that there isn´t any pre-planned song structures or arrangements. When we write, the songs change a lot on that process. We had something like 10 to 12 versions of “Jumalten Kaupunki”. We´ve always pre-produced our albums like 95 % ready before entering the studio, so we spend a lot of time for the compositions.


As you are talking about several different versions for just one song... I was just wondering whether it´s sometimes kind of hard to pick up the best one out of them all for a song, keeping in mind ´a cold fact´ that some of you may like some other part or version slightly better than some others? In which point does democracy step into the picture when you are about to make your decision what ´version´ or ´single part´ should be used for a certain song? You, however, consider Moonsorrow a democratic group, don´t you?
Marko: So far it´s been mostly Henri and me responsible (and this doesn´t mean Ville or Mitja shouldn´t do it) for composing the songs. We usually send half-ready mp3s and completing each others´ ideas. Then when the song has some quite finished structure we play it to the rest of the band. So it´s a lot of pre-producing work. We never compose at the rehearsals. We rehearse only when the whole song/songs are finished on the computer. This has proved to be best way to us.
Ville: No time frames, the songs just take shape. If we ever have a good song that is 20 minutes in length, we will use it!


Could you imagine and describe our readers a bit if there was ever going to be a 20-min. long Moonsorrow song, what kind of musical elements would definitely be involved with it? A wide use of imagination is more than welcomed now... ;)
Ville: A 20-minute song would be the most epic piece we'd ever done. I don't know if it would actually differ from the rest of the Moonsorrow material, but I think it would contain a bit more "non-metal" influences than what we're used to. It would be a metal song, for sure, but with more down-to-earth folk music display contrasted with the megalomaniac proportions of 70's progressive rock, and perhaps also something that we've never done so far. The song would consist of many parts and it would have a complex and musically unorthodox structure. A wider use of imagination occurs when we actually do that.



I assume strongly that to get some of your multi-instrumental songs to work out in a live situation is a relatively tough task in itself, as you possess such a large arsenal of them on your albums.
Marko: Yes like I said before our sound is a bit different on stage. One would call it harsher or grimmer. All of the keyboards are re-arranged into live situation as Eurén (our live keyboardist) has only two hands, so he cannot do all the 70 instruments per song, hah! Playing with DAT is also out of question, that´s for Pop stars! It can also kill all the intensity of live set. Ville: When we play live, we are more of a rock band than an orchestra. We re-arrange the songs for 5-6 guys instead of 80 (that would indeed be quite a lot of people on stage), because we have no philharmonics or a Russian male choir in our use. These are no compromises, it’s a whole different situation actually. Playing live is playing live.


Are there some songs on your albums that you cannot ever perform in a live situation because of such a large amount different instruments (+ choirs) that have been used for creating them for your albums?
Marko: No there aren´t any. We´re gonna play some of the songs we never have played live before in the near future. Some really epic stuff! *hint*


As you seem to developing toward even more pompous and epic sounds with each new album you put out, I guess your next album may be even harder and more time-consuming task to pull together, if it´s gonna be anything along with the lines of KIVENKANTAJA? How about just only one "soundtrack-ish" song for the whole album - sort of ´An Ultimate Battle Song´ made by the mighty heathen warriors Moonsorrow all the way far from the North, Finland? An album composed and arranged the same way like Edge of Sanity did with their CRIMSON album? I bet it would be something extraordinary in the metal scene as you have proved to be such professionals and masters in that ´epic´ department already.
Marko: We have discussed about doing a theme album with only one song on it. Of course it´s very risky thing to do something like that. It could turn out totally corny or it could blow everybody´s heads off. Also you never know what are we gonna do next. We might do a fast and ugly firestorm as well next. We´ll see…
Ville: When we do that you know that it’s our last album.


How come?! What do you mean by that? Explain, please...
Ville: Nothing serious really. We have merely discussed that if we should do a swansong album (that is, if we knew it was to be the last album), we should cover the whole thing with one EPIC track. We'll see about that.


When you composing music for Moonsorrow, do you always think of the whole creative process as some sort of a huge challenge for yourself? And what do you personally consider the most difficult challenge for yourself when you are driven and determined to write ´a 100% perfect Moonsorrow´ -tune if you know what I mean by all this?
Marko: It´s always very challenging to write new songs as we don´t play a 3-chord easy listening Pop-Rock. However, we had found out a perfect meter to measure a song´s feeling: hand hair! They always tend to raise out of your skin when we´ve achieved the most perfect tunes, heh!


I guess by this ´spine chilling and hair raising´ -description you actually mean such songs as “Raunioilla” and “Jumalten Kaupunki” that are really colossally moving, shamelessly epic songs from start to finish, right?
Marko: Yes but one can get the same kicks from any of our songs.


While I was reading your lyrics from your two recent albums, it seems that you always pay a lot of attention to them in order to make them stand out equally with the music? I guess to write them in Finnish isn´t that easy task for you at all, as some people may think, even if it´s your home language. To make them rhyme nicely and effortlessly with the music itself is quite hard actually; just correct me if I´m wrong...
Ville: I pay a lot of attention to the lyrics for sure. Of course they have to be good as themselves; it has to be a good story with lively poetic expression, but they also have to flow with the music. This indeed is the hard part because they have to fit the verses and the lines have to be divided by the beat. That’s why I always write the lyrics afterwards. I start listening to a new song and let my imagination free, and the first lines are just something that comes to my mind from the music.



So, there´s no other way for you to write lyrics for the band? Have you ever had lyrics ready for some of your upcoming songs beforehand? I mean, even before one single riff has been composed for some particular song? On the other hand, what kind of things inspire you to write your lyrics for Moonsorrow? How could you say you have developed over the years as a lyric writer anyway?
Ville: I always write the lyrics after the music, and I like it that way. I doubt if it would ever even work out any other way. Of course I might have some lines before any of the music is done, and I might start building the lyrics on those few lines, but it's always the music guiding the lyrics and not the other way round. The inspirational things, they are various. I listen to a lot of music, I read books, I watch movies and I'm interested in all sorts of things. Anything might light the spark in me and sometimes nothing will. I feel that while losing my ability to compose music, I have quite positively developed as a lyric writer. I'm happy to have learned to use a wider scale of ideas, influences and methods of working.


If you had a possibility to live some historical event all over again, what would that ´special event´ be, and what reasons made you to pick that certain event in the first place?
Marko: To see my own birth. What could be greater than to see something like that as a fly on the ceiling!
Ville: The Iron Age in Finland. I am very fascinated about the surroundings and I would like to see if they were at all like what I’ve read.


Do you believe you could write a whole album based on that particular, historical event even if you should do it under some other moniker than Moonsorrow?
Marko: My solo album will carry that theme, hah!
Ville: Yes, we will definitely not start to sing about Marko’s birth in Moonsorrow. And the other, well, I don’t think I’ll have to write a solo album about that...


You recently shot a new promotional video for the song “Jumalten Kaupunki...” off your KIVENKANTAJA album. In that particular clip, you used a bunch of volunteers for the script of that shooting and as far as I´m told, you shot it at a quite extraordinary environment as well, but i'll let you do all the detailed explaining about it from this very moment on...
Marko: This is kind of music video to make once in a history of Heavy Metal! We got this huge TV-studio for one weekend for free because Mitja has studied and worked there previously. So he got some of his fellows to assist on the production (or “production”). We set the staging ourselves and shoot some shit with two expensive cameras. Also we got these guys who are mad about Viking and all the medieval stuff acting some sword fights. Sounds cool huh?!


So when will it be available for other curious eyes? Are you going to put it available through your own website as well, the same way you have your debut video clip (“Sankaritarina”) available via www.moonsorrow.com? What about any cable TV -channels? Have you pondered any of them to make it ´visible´ through some of them?
Marko: You mean “Sankarihauta” (don´t worry, even I don´t remember which one is which, hah!). If any channel wants to show it then they will. We´re going to put both videos as bonus material for upcoming re-release of our debut album “Suden Uni”.


You also have some side projects going on. Would each of you enlighten us a bit about them as well, what´s up with them and what are your ´roles´ in general in them?
Marko: Right now I concentrate on Death Metal band called Chaosbreed in which I play the guitar. Also I think we´re doing a new The Wicked album with Necrotron and Mr. Fistoffeles later this year. There are also a bunch of other projects in the closet waiting for their time to unleash...


As for Chaosbreed, what I have heard, you also start getting a bit busier gig-wise, having sort of a mini-tour in sight here in Finland with ´a relatively known (heh, I suppose...)´ Swedish, definitely old-school Death Metal act later this year. But I´ll let you reveal more about it if you want to...
Marko: No I don´t want to reveal anything concerning on that as nothing is sure yet. But I can tell you that Low Frequency Records is going to release “Unleashed Carnage” mini-CD this summer (well, it´s out already: www.risingrealm.com) . There´s one bonus track also that´s not available through net. The debut albums will be recorded in September in Sunlight studio with Thomas Skogsberg. Details soon at www.chaosbreed.net
Ville: In December we will record the debut album of Amoral. It’s a Death Metal band in which I play the bass in that line-up, and it´s quite technical material for me actually. I am also the drummer of May Withers, a dismal Rock band, but we are still just talking instead of recording our second demo. Then there are numerous, more or less active projects, some of which will be revealed later.


Do you see Amoral as some sort of an ideal channel for yourself to direct some of your other ambitions and perversions into that are kind of ´out of question´ in Moonsorrow?
Ville: Quite so, yes. I've learned to enjoy technical playing, and Amoral is a channel to improve my abilities. Some of the bass lines in Amoral are quite tricky, you know, and something like that wouldn't quite fit in Moonsorrow. I practically never practice or improve my technique at home, so learning the songs of Amoral keeps me in decent shape.


When you made the decision to sign to Spikefarm Records, what kind of expectations did you have about that deal in question back in the day? Has Spikefarm Records also been able to fulfill your expectations about all the terms you agreed with them when signing a contract with them? Or were there some things in the contact that kind of haven´t been answered to your expectations concerning your deal with them?
Marko: Back then the expectations were that somebody pays a studio for you and releases an album. Spikefarm has done a good job with us and nowadays as we have also proved our potentiality in the markets they have approached us with a better deal.



How many albums is this new deal for with Spikefarm? And do you think that it´s only better for Moonsorrow to stick with a familiar domestic label rather than going far out fishing? Could you possibly name some advantages and disadvantages to staying with Sami Tenetz´s label as well?
Marko: We´re most likely to sign for two new albums and that re-release. As for us it´s the best to stay with Finnish label because I see it like we´re as Finnish band as one can be so this is by all means the easiest way to work. It´s great to have a company in the same town we´re living in. We can visit their office whenever we want and discuss about things or to just hang around (greetings to Mr. Fistoffeles!). Of course being on a big European label would open doors for touring more easily but we´re not a touring kind of band anyway so it´s not a big deal for us.


Do you have any idea what the label manager of Spikefarm Records named Sami Tenetz expected from you as a band? Could it be said that he´s also pleased how things have been working out between both parties so far? Any areas between your cooperation where some improvement and progression could be done from your point of view?
Marko: At first he seemed only focusing on the other bands than us and the whole release of VOIMASTA JA KUNNIASTA was very rushed after all, lacking a good promotion and everything. However, for our surprise the album sold pretty well. With KIVENKANTAJA everything was in a good order and schedules were done right. They paid much more attention for promoting the album and maybe they will get us to tours as well.


Speaking of touring, you just did Nummirock festival which obviously could be considered as some sort of success for the band, correct? Any ´wild & hot´ stories to be shared with the readers of Metal-Rules.com from that particular event?
Marko: The show was pretty intense and we were very drunk (as every Finn on the Midsummer´s Eve). The crowd was amazingly crazy and we had lots of fun. Mitja and our mixing guy had this “joke fight” and it kinda got out of their hands. Result: Mitja broke his neck and his little finger. They rushed to the hospital next morning. Luckily the neck was only strained and he got this very stupid looking neck support! He´s alright now...


Next up, you´ll be doing both Tuska festival on 11th of July - and only one day after that, you will also travel to Ilosaarirock festival and conquer the stage over there. What kind of expectations does each of you have about those forth-coming events, well, besides lots of hard boozing and self-blasphemy sessions, of course?
Marko: I don´t think we will booze so much before those shows. We never go on stage totally wasted (except Nummirock). I don´t see it very amusing thing to do for the paying audience. Of course it could look funny but after two fucked-up songs it gets boring. So, we´re quite a sober band onstage. Our national TV will be in Tuska doing some document and they´re going to record all the shows, so we´ve to prepare ourselves very well.



If you got your own headlining tour arranged some day, what bands would you personally like to take on tour with you?
Marko: I could tour with whomever, but to answer to your question, it would be with Thyrfing, Rapture and Ajattara.


Can you say or at least make some constructive speculation how important of a band Moonsorrow is for Sami anyway? Does he treat and care for you equally with some other bands on his label or do you sometimes even feel you are in some sort of a special yet privileged position on his list of ´the most important bands for Spikefarm for some reason or the other?
Marko: Nowadays we seem to be a very important band in Spike´s roster and I think we have earned that position through hard work. I don´t think any label boss gives you any good response if you just wank off at home everyday playing some Play Station only. We´ve worked hard with Moonsorrow on our own and they seem to appreciate that very much.


So could you actually claim that you are, if not the biggest band, then at least one of the biggest bands on Spikefarm? I guess bands on Spikefarm such as Finntroll and Kalmah seem to be in an equal position with Moonsorrow if overall the popularity of Spike -bands can be measured by record selling indicators and stuff like that?
Marko: I´m sorry Luxi but I don´t see much point talking about this because personally I´m not interested in who´s selling and how many albums. And who´s the most important band to someone. I really don´t care. I could never say no to money but still I´ve never done music for the money. If I was I´d do some disco shit or something.


You are not the only band from Finland churning out folkish sounding Viking Metal. Bands like Turisas, Ensiferum, Cadacross and of course Finntroll, are also sharing that relatively Folk -inspired playground with you - some musically and some even conceptually. What do you guys honestly think of your warrior mates musically?
Marko: Some of them I like very much. Some of them are very talented. Some of them are unproductive. Still we´re good friends with all of them.
Ville: ‘nuff said.


What about some other Viking/Folk -sounding acts outside of Finland that you like? I guess you might have a fistful of recommendations under your warrior helmets, so feel free to raise a toast for those warriors next...
Marko: Without categorizing my greetings to Thyrfing, Ultima Thule, Midgårds Söner, Skyclad, Flogging Molly, Dropkick Murphys and the “big B”!


I know it´s always hard to predict the future, but what will be behind the next corner for the Moonsorrow -camp within a year? I bet you have already been pondering your next ´warplan´ at least a little bit as far as your musical crusade will continue from KIVENKANTAJA on toward the next year? Is there still something you would like to make musically with Moonsorrow - like trying out some totally new instruments and sounds in Moonsorrow?
Marko: As I said before we´re re-releasing SUDEN UNI with some serious bonus material for example two music videos, bonus song, and perhaps some live footage too. And totally new cover artwork as a crown. The new Moonsorrow album sees the day in the beginning of 2005 so I hope everybody into Epic Heathen Metal ™ can wait for that. It´s gonna crush!!!


Your music obviously isn´t meant for everyone, so I was wondering whether there are some countries there that are kind of tough to conquer by your very pompous ´Heathen Viking Metal´ symphonies?
Marko: Of course we have the most fans in the northern countries and in Europe and pretty much in the States too. Also I´ve received many emails from the South America. I guess there´s much to conquer but we´re not that kind of band. We do our shit and if somebody somewhere likes it, good...! We would love to play abroad Finland, but so far we haven´t been so lucky. Maybe next year...


Are some of these countries in question the ones you´d like to play live some day, too?
Marko: I´d like to play wherever.


Can you remember what´s the most hilarious and amusing thing you have been able to read about Moonsorrow during all these years? Something into vein of raping young girls onstage while you are performing or something alike?
Marko: The reviews of Moonsorrow albums in Close Up magazine! Try to find them and you know why, hah!


Well, I guess that´s all I can think of now. If there´s anything vitally worth-mentioning or anything you´d like to add to this interview about Moonsorrow that I may have left out of my questions, then feel free to answer. I, however, want to thank you guys for your time and wish you all the best with Moonsorrow in the future!! Thank you Marko and Ville; I raise a horn full of warrior´s nectar for you... kippis!!

Marko: Kiitti vitusti Luxi (jälleen kerran)! Lisää simaa...!!! Ville: Kiitti niin perkeleesti, ja sori että tähän vastailemiseen meni niin kauan... Enjoy the summer, it's only once in a year!